Mä oon ihan täpinöissä kun olympialaiset alkoi :D Melkein kaikki lajit käy, plussaa jos suomalaisia on mukana. Telkku oli päällä melkein koko viikonlopun... No joo, eihän sitä nyt niin intensiivisesti voi koko aikaa tietenkään seurata. Ja noi muksut tekee selostusten kuuntelemisenkin välillä "hiukan" haastavaksi, sen verran kova meno niillä välillä on. Ja Aa ei myöskään ole mitenkään hiljaisimmasta päästä; asia josta oon ollut superylpeä (oppinut puhumaan aika aikaisin) ja välillä saanut harmaita hiuksia (en meinaa välillä edes omia ajatuksiani kuulla katkeamattoman puhetulvan takia) :D Mutta siis, vähänkös olin tyytyväinen kun huomasin, että talviloma osuu kisojen kanssa päällekkäin :)
Muuten aika normisettiä ollut. Tai oli Jii viime viikolla kuumeessa, mutta nyt jo ihan kunnossa. Noi pienet on kyllä ihmeellisiä, kun kuumetta on sen verran et itse vaan haluaisi lepäillä sängyssä, niin nää jaksaa leikkiä. Ehkä hiukan rauhallisemmin, mutta kuitenkin. Vaikka kyllä se kuume vähän väsyttikin pientä <3
Sitten "pakollinen" ocd-osio. Mitään isompia tapahtumia ei ole nyt ollut, tavallista pikkuongelmaa vaan. Terapia oli viime viikolla, lääkärini oli ilmeisesti sitä mieltä, että tässä on kuitenkin menty eteenpäin. Olen tehnyt pieniä altisteita (pakko jos haluaa töissä käydä) ja mielikuvaharjoituksiakin vähän. Mun mielestä nää mun touhut vaan on niin vähäpätöisiä, etteihän tää tällä voi parantua. Mutta kai se on niin, että babysteps, babysteps... Kärsivällisyyttä tarvittais roppakaupalla.
Hyvää penkkiurheiluviikkoa! ;)
