Ahdistaa. Paljon. Tosi tosi paljon. Että mä inhoan tätä oloa.
Tulin kotiin äsken, huolellinen suihku takana. Istun tässä meidän portailla enkä oikein tiedä mitä tehdä. Olin eräässä paikassa työpaikkavierailulla. Eilisestä huomiseen oli kutsu. Tänään näin sitten siellä jotain todella ocd-ahdistuksen laukaisevaa :( En oo aikoihin ollut näin kamalan ahdistunut, varmaankaan vuoteen. Mun olis ollut tarkoitus olla vielä huomenna siellä vierailulla, mutta en taida pystyä mennä. Ahdistuksen aiheuttaja on siellä edelleen... Aluksi ajattelin, että pystyn, pakko pystyä. Mutta pelkkä ajatuskin tuntuu lähes ylivoimaiselta. Joten nyt yritän kehitellä jotain veruketta, millä voisin mennä vaan normitöihin. Oon vaan niin typerän tunnollinen, että on vaikea tätä asiaa tehdä. No, voisinhan sanoa, että sairastuin. Mutta kun en ole lintsari, enkä tykkää valehdella. Toisaalta, eihän se sairastuminen valetta ole, mitä muutakaan tää kauhea ahdistus on :| Ärsyttää tämä ocd. Ärsyttää itseni. Miksi mun pitää olla tällainen. Tää ja viime viikko on olleet muutenkin ocd-mielessä vaikeita. Miksi vielä tämä tähän lisäksi? :(
Vitsit kun pääsisi edes juttelemaan terapeutille. Mutta mun seuraava aika on vasta toukokuussa :( Voi Koo-parkaa, soitin sille äsken töihin ja itkeskelin. Yritti kannustaa mua, vaikka mä en varmaan kovin vastaanottavainen ollutkaan. Nyt on taas niitä hetkiä, kun saa olla kiitollinen että mulla on Koo, joka kaikesta huolimatta jaksaa mua.
Kohta pitäisi yrittää kasata itsensä, ennen kuin Koo hakee lapset hoidosta. Vaikeaa. Mielessä pyörii vaan, että miten onnistun olemaan "kontaminoimatta" heitä. Kertakäyttöhanskat päälle, puhtaat vaatteet, jne. Ja koska eilen olin samassa paikassa myös vierailulla, mietin mihin koskin eilen illalla ja tänään aamulla kotona. "Onneksi" eilen oli myös hiukan ocd-moodi mulla päällä, joten hirveästi en rämpännyt mitään ylimääräistä, ja suojahanskat oli eilenkin ahkerassa käytössä :(
Ocd voi tosiaan olla todella invalidisoiva tällaisella tavallisella kaduntallaajallakin kuin minä. Päällepäin olin tänäänkin aivan tavallisen rauhallinen, mutta miten kamala olo mulle tulikaan. Mutta eikös se ollut ocd-ihmisille tyypillistä, että ollaan hyviä peittelemään ja piilottelemaan oireita...
Miten kertakaikkisen sekaisin pää voi olla, olematta kuitenkaan yhtään sekaisin? Miten asiat/tavarat/ihmiset, jotka eivät mitenkään vaikuta mun elämään, kuitenkin voivat sotkea sen näin pahasti? En oikeasti tajua.
Kirjoittaminen hiukan helpottaa oloa. Mutta heti jos ajatukset yhtään karkaa, kamala ahdistus iskee :( Ahdistus. Surullisuus. Vihaisuus. Ahdistus. Näissä tunnelmissa siis nyt. Kai se taas jossain vaiheessa helpottaa.
Vertaistukea kaivaten,
Keltainen Bansku
4 kommenttia:
:/
Tietämättä enempää sun terapiasta niin olisiko sulla mahdollisuus varata jotakuta akuutti/puhelinaikaa nyt?
Jossain vaiheessa ihan varmasti helpottaa mutta jos yhtään tuntuu siltä, ettet pääse sieltä omin voimin pois tai ahdistus käy sietämättömäksi niin ole yhteydessä terapeuttiisi. Liikaa ei tarvitse jaksaa ahdistustakaan.
Mulla pahimpina ahdistusaikoina on usein myös löydetty niitä OCD:n taustalla vaikuttavia tekijöitä kuin perusarkena, jolloin tietyt suojamuurit taitaa olla vieläkin päällä - siltäkin näkökantilta katsottuna voisin suositella edes sitä puhelinaikaa.
Tsemppiä - tiedän tunteen.
Kiitos tsempityksestä! :)
Ajattelin eilen hiukan tuota soittamista, koska puhuminen terapeutille olisi tullut tarpeeseen. Sitten kuitenkaan en saanut aikaiseksi :( Mutta ehkä pitäisi selvittää, jos pääsisin käymään ennen toukokuuta. Tuntuu liian pitkältä ajalta, vaikka silloin viime käynnillä kun sovittiin seuraavista ajoista, oli ihan ok. Näyttää nää tilanteet elävän...
Eilen oli tosiaan aika kamala päivä. Tänään onnistuin sumplia työkuviot niin, ettei mun ollut pakko mennä sinne ahdistuspaikkaan (välttelyä, mut en vaan pystynyt menemään) :( Olo alkaa hieman helpottaa, et kyl tässä pärjäilen jotenkuten vaikken nyt uutta aikaa heti saisikaan. Onneksi on tää blogi, joka on tullut mulle tosi tärkeäksi kun saa purkaa mietteitä. Ja erityisesti kanssabloggarit ja kommentoijat on kullanarvoisia <3
Voi sua :(
Valitettavasti en osaa auttaa enempää kuin Korppikotkakaan. Rohkaisisin kuitenkin soittamaan ja kysymään akuuttiapua. En edelleenkään ymmärrä, miten mielenterrveysongelmista kärsivät ihmiset voidaan jättää viikkokausiksi oman onnensa nojaan. Tosin en tiedä, miten olet halunnut lähtökohtaisesti oman terapiasi järjestää, mutta voisi kuvitella, että sinäkin hyötyisit intensiivisemmästä juttelusta enemmän?
Olen ollut huomaavinani/älyävinäni, että välttämiskäyttäytyminen helpottaa hetkellisesti ja auttaa selviytymään, mutta pitemmän päälle se vain pahentaa OCD-kierrettä. Oletko miettinyt ERP-terapiaa? Voisi soveltua oireistoosi?
http://www.psychologytoday.com/blog/triggered/201205/full-exposure-the-sickening-treatment-ocd
Muuten toivotan vain jaksamista näinä päivinä; ajatuksissa olet!
Kiitos Caladhiel :)
Hyötyisin kyllä tiheämmässä juttelusta. Tää välillä harvahko käyntitahti johtuu pääasiassa musta... En nimittäin pysty päivisin kovinkaan hyvin irtautumaan töistä. Ja koska käyn yksityisellä, lääkärini ei ole joka päivä paikalla, eikä hänellä ole juurikaan ilta-aikoja. Harmillinen tilanne, mut näillä mennään, lääkäriä kun en haluais vaihtaa :(
Jeps, tosta ERP:stä on kyllä puhuttu. Ja pikkujutuissa sitä oon onnistunut hiukan soveltaakin :) Mut sit ku on näitä isompia juttuja, niin en kyl oo pystynyt. Se vaatis jotenkin niin paljon, että musta ei taida olla siihen. :( Ehkä joskus, sano pieni optimisti...
Lähetä kommentti