Se on jännä juttu miten oma olo helpottuu, kun tietää, että samassa veneessä on muitakin. Huomasin jokin aika sitten, että Suomessa on OCD-ihmisillekin perustettu oma yhdistys. Vertaistapaamisiakin näyttäisi olevan, mutta jotenkin en ole uskaltautunut sellaiseen menemään. Mulle sopii paremmin tää anonyymi nettitouhu. Tai mistä sitä itse asiassa tietää, kun ei ole ko. tapaamisissa käynyt. Ehkä pitäisi vaan rohkaistua, eihän siinä mitään menetä. Paitsi anonymiteettinsä. Ja onko sillä sitten väliä. Ja taas palataan tähän samaan. Jos kyseessä olisi jokin fyysinen sairaus, ei varmaan tulisi tällaista mietittyä...
Asiasta kukkaruukkuun. Katselin äsken Selviytyjät, on se vaan hyvä sarja!Muutenkin tykkään monista tosi-TV-ohjelmista. BB:tä en kyllä enää oikein jaksa. Katsoin vähän ekaa julkkisjaksoa, mut ihan en ymmärtänyt, miksi sitä kutsutaan julkkis-BB:ksi. No, olihan siinä muutama tuttu naama :D
Keväällä tuli muuten sarja OCD-ihmisistä ja pikaterapiasta. Oli aika mielenkiintoinen, mutta aika jenkkityylinen. Kovasti toivoin, että se tyttö ketä eniten sympatiseerasin (lue: jolla oli eniten samanlaisia oireita kuin mulla) olisi parantunut formaatin aikana. Mutta ei, hän joutui "jatkohoitoon". Aika masista :(
Haukotuttaa, taidanpa mennä nukkumaan, aamulla kun nää pari nahkavekkaria pitää tosta heräämispuolesta huolen... Keltainen Bansku kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti