Aika lentää ihan siivillä, enkä ole oikein ehtinyt kirjoittaa tänne. Eikä varsinaisesti ole ollut mitään raportoitavaakaan. On ollut mielenkiintoinen viikko, ja aamuisin ei tunnu yhtään hullummalta lähteä hommiin, päinvastoin :) Olen oppinut paljon uutta ja työelämän kannalta hyödyllistä viime viikkoina. Ja olen tainnut jo sanoakin, että mun päälle tekee hyvää, etten ole vain kotona. Vaikka lapset pitivätkin kiireisinä, niin aikaa oli silti eri tavalla kehittää kaikkia OCD-kuvioita. Hyvä näin siis :)
Asiasta kukkaruukkuun. Mä oon koko blogini olemassaoloajan miettinyt pitäisikö minun kertoa tästä perheelleni tai ystävilleni. Toistaiseksi olen kertonut vain Koolle. Mutta hyvähän olisi, jos muutkin läheiset tietäisivät miten OCD vaikuttaa elämääni, tai että minulla sellainen rasite ylipäätään on. Toisaalta kerron tässä sen verran henkilökohtaisia juttuja, etten ole varma haluanko paljastaa näin paljon itsestäni tutuille ja purkaa anonymiteettiäni. Seuraavalla käynnillä taidan kuitenkin mainita blogista terapeutilleni. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että tämä blogin pitäminen on tukenut mua. Kirjoittaminen on jollain tapaa terapeuttista, saa purkaa ajatuksiaan vapaasti tarvitsematta miettiä, mitä muut ajattelevat. Tuntuu myös hyvältä, että lukijoitakin on. Erityiskiitos Korppikotkalle, kiva että jaksat kommentoida :)
Terapiasta puheen ollen, tällä viikolla oli vähän erilainen käynti. Olin jo aiemmin vastannut erääseen kyselylomakkeeseen, ja nyt kävimme läpi siitä tehtyä yhteenvetoa, joka osittain tuntui osuvan aika hyvinkin kohdalleen. Lääkäri kyseli välillä tämän pohjalta aika vaikeitakin kysymyksiä käyttäytymismalleistani ym. ja sai oikeasti miettimään. Sitä vaan toimii tietyllä tavalla, ja olen vissiin aika vaativa itseäni kohtaan. Näinhän se taitaa tosiaan olla, pidän itseäni saamattomana, vaikka ei se nyt taida sittenkään ihan täysin paikkaansa pitää...
Jännä muuten, oli tosi kova kynnys mennä viime vuonna ekaa kertaa terapiaan, mutta nyt harmittaa, että aikataulusyistä seuraava käynti on vasta noin kuukauden päästä. Lisäksi mua hiukan huolettaa, että terapeuttini kyllästyy muhun ja siihen etten etene tarpeeksi hyvin. Ja että hän ohjaisi minut sitten jonkun toisen juttusille.
Tällaisia mietteitä tänään. Alkaakin jo väsyttää, sauna taitaa tehdä tehtävänsä. Eli lähden nyt treffeille Nukkumatin kanssa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti