Puskista päivää

Kiirettä on pitänyt viimeiset pari viikkoa, pahoittelut blogihiljaisuudesta.

Ja niinhän siinä sitten kävi kuten pari kirjoitusta aiemmin arvelinkin, että puskista se OCD taas hyökkäsi :( Olin viime keskiviikkona melkein työpaikan ovella, kun näin "kontaminaatiokohteen", sellaista ikävämpää sorttia. Aivan odottamattomassa kohtaa. Heti alkoi raksuttaa, että mitä ihmettä nyt teen. No, eihän siinä auttanut kuin töihin mennä, toki käsien pesun jälkeen. Sain keskityttyä ihan yllättävän hyvin ja pysyttyä päällisin puolin rauhallisena, mutta heti kun oli aikaa omiaan yhtään miettiä, tapahtuma pompsahti mieleeni. Kun päivä päättyi, menin suoraan työpaikan suihkuun. Onneksi mulla oli siellä vaihtovaatteet, joten laitoin sitten ne. Arvaatte varman, mitä kävi aiemmin päälläni olleille vaatteille... Autolle sitten kävelin eri reittiä kuin normaalisti välttäen siis aamuista reittiä. Kotiin päästyäni kävin uudestaan suihkussa, ja kaikkea muutakin säätämistä siinä oli. Tämän jälkeen olo oli parempi. Olin helpottunut, että ehdin kotiin ennen Koota ja lapsia; sain peseytyä rauhassa enkä siten "kontaminoisi" heitä.

Mutta siis näinhän tämän ei pitäisi mennä. Huomasin, että päälle klikkautui taas vähän niin kuin automaattiohjaus. Miten teen pesukuviot, miten vältän kontaminoimasta paikkoja, (joissa jatkossakin kuljen), ja lähihenkilöitä (muiden kontaminoimista en pelkää, koska tämähän on vaan mun pään ongelma). Oikeastaan vasta kun kotona olin "valmis", aivojen ylikierrokset rauhoittuivat kunnolla.

Munhan olisi pitänyt vähintäänkin heti aluksi päättää, että mietin pesuja ym. vasta myöhemmin enkä heti suunnittele miten toimin. Lykättyä sentään sain pesuja, enkä heti rynnännyt suihkuun, mutta se on laiha lohtu.

Eilen sitten näin hiukan lievemmän kohteen, ja ajatukset alkoivat taas juosta. Mutta nyt sain stopattua ne, ja päätin että hoidan pitkän työpäivän purkkiin normaalisti ja päätän vasta sitten mitä teen vai teenkö mitään. Kävihän asia mielessä, mutta aika hyvin onnistuin kuitenkin. Illalla asia ahdisti jotenkin vähemmän, ja yksi suihku kotona riitti. Samat vaatteet oli jopa päälläni tänään :) Eli tällä kertaa meni ihan hyvin.

Ratkaisevaa kuitenkin mun touhuissa on selvästi se "kontaminaatioaste". Lievempiä olen oppinut hallitsemaan ja jopa olemaan ihan välittämättä. Mutta sitten kun tulee vaikeampi juttu, niin tuntuu kuin mitään edistystä ei olisi tapahtunutkaan, ja se kyllä ottaa niin päähän. Ihan kuin koko homma pitäisi aloittaa taas alusta. Siis todella turhauttavaa. Ja rasittavaa. Ja raskasta olla lähes jatkuvassa valppaustilassa. Miksi mulla pitää olla OCD, kysyn vaan.