Olipas kiva viime viikko :) Pitkiä työpäiviä, yksi valvottu yö, ja univaje se vaan kasvaa... Mutta hurjan mielenkiintoista ja paljon uutta. Sunnuntai oli viikon ainoa vapaapäivä, mutta silloinkaan ei hirmusti autotorkkuja lukuunottamatta ehtinyt nukkua, kun kävimme kummipoikamme synttärijuhlissa Satakunnassa. Kivat kemut olivat, Aa ja synttärisankari olivat niin hellyyttävä näky kun lähtiessä halailivat <3
Viikon OCD-raportti: Ei mainittavaa. Kiireen takia en ehtinyt paljoakaan kehitellä uusia ongelmia. Yllättävän reippaasti koskin ovenkahvoja ym. semijulkisissa paikoissa. Jee! Muutama hiukan pientä isompi kontaminaatio iski, mutta olivat melko hyvin kontrolloitavissa, ekstrasuihkun kyllä aiheuttivat... Ai niin, lääkäri soitti ja joutui perumaan viime viikon aikamme. Harmi, mutta näitä sattuu aina välillä puolin ja toisin. Pitkä tauko on nyt käynneissä ollut, ja hyvältä tuntuisi mennä juttelemaan, mut toisaalta pärjäilen mä näinkin. Marraskuussa Koon olis tarkoitus tulla mun mukaan yhdelle käynnille... Hyvä et pääsee kanssa juttelemaan. Mutta mua vähän jo ahdistaa se, että terapeutti kumminkin kannustaa Koota elämään normaalisti ja olemaan tulematta (liikaa) mukaan mun kontaminaatiotouhuihin. No joo, kyllähän mä oon samaa mieltä järjen tasolla, mut sitten "tosi tilanteessa" en enää olekaan. :( Ahdistus on melkoinen, varsinkin jos tulee isompi kontaminaatio ja Koo ei vaikka suostu pesemään käsiä tms. Vaikka kuitenkin tiedän, ettei tää paraneminen paljon tästä enää etene, jossei tässä jollain tavalla tehdä lisää muutoksia. Ahdistuksen tunne on vaan niin kamala, että sitä yrittää välttää ja helpottaa, pitäis jotenkin oppia sietämään sitä tai olemaan välittämättä siitä. Jopa joo ja syvä huokaus.
Jaahas, nyt alkaa Ajankohtaisen kakkosen keskusteluilta. Tykkään katella niitä. Ei välttämättä aihe aina kiinnosta, mut on hauskaa seurata, kun siellä porukalla tunteet alkaa kuumeta :D Ja usein, kun ittellänikin on aika selvät mielipiteet monista asioista, niin huomaan olevani ihan tuohtunut "vääristä" mielipiteistä. Mähän oon tietty aina oikeassa ;)
Ja vielä loppuraportti Jiin omaan sänkyyn siirtämisestä: Miinuksena lapsukaisen hieman
pidentynyt nukahtamisvaihe, ja äidin nukkuvan lapsen nuuhkimisvaje. Muuten täysin
onnistunut ratkaisu, bonuksena nukutaan molemmat paremmin. Aika aikaansa kutakin.
Hauskaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti