Eilen olin terapiassa, oli hyvä käynti, mitä nyt myöhästyin melkein 15 minuuttia. Tosi ärsyttävää, yleensä tykkään olla ajoissa paikalla, varsinkin jos on joku virallisempi tapaaminen.
Mutta siis mun hyvä olo on jatkunut siitä lähtien :) Oireeni ovat hiukan lieventyneet jos vertaa vaikka kevääseen. Tosin "pikku jutuissa" lähinnä, mutta kummiskin. Mun on helpompi olla. Ehkä tää arjen alkaminen auttaa, ehkä lääke. Ehkä vaan en jaksa tätä sairautta enää. Yritän yhä enemmän aatella, miten kivaa olis elää tavallisesti. Ja sehän tässä pakko-oireisessa häiriössä on hyvää, että tämän oireilunhan voi (teoriassa) vaa päättää lopettaa.. Voin (jälleen teoriassa) päättää nyt lopettaa tän hölmöilyn. Teoriassa. Voi kun saisin siirrettyä nämä ajatukset käytäntöönkin. Mutta välillä musta tuntuu, että aika vois olla kohta kypsä.
Tällaisia ajatuksia tänään. Voipi olla, että huomenna tuntuu taas vähän vähemmän optimistiselta.
Eniveis, mukavaa viikonloppua!
2 kommenttia:
Samoja ajatuksia käydään siis läpi. Mullakin oireet ovat nyt helpottaneet niin paljon, että houkutus "tavallisesta" elämästä alkaa käymään todella suureksi.
Onko sille tarkistelujen lopettamiselle olemassa oikeaa aikaa? Mistä tietää, että on valmis? Yritin kysyä tätä myös päätohtoriltanikin muttei hän (oikeaoppisesti) antanut minulle mitään suoraa vastausta.
Päättämättömyys on kyllä tämän sairauden yksi kiro - kun on tottunut rakentamaan ihan älyttömiä ja pitkiä ajatusketjuja, niin yhtäkkiä vain jonkin asian päättäminen ilman sen kummempia perusteluja on ihan tuskaisaa.
Ehkä tänään? Ehkä huomenna. Haluaisin jo kovasti päättää..
Joo, noista pitkistä ajatusketjuista irtipäästäminen tuottaa mullekin vaikeuksia. Voisiko sitä vaan päättää jotain, silleen normaalisti. Pakkoko sitä on käydä läpi miljoona eri vaihtoehtoa ja arpoa sitten niistä mikä aiheuttaa vähiten kontaminaatioita vs. mikä on oikeasti järkevintä. Päättäminen on siis mullekin välillä tosi vaikeaa.
Lähetä kommentti