Oltiin tänään sisarusuinnissa. Se on aina hiukan stressaavaa mulle sattuneesta syystä... Mutta varsinkin Aa nauttii uimareissuista niin paljon, et mun on annettava OCD-peikolle potku takamukselle ja vaan mentävä sinne :D Myös Jii tuntuu tykkäävän. Ja kun on suht tuttu uimaryhmäkin eikä uinnit ole missään yleisessä uimahallissa, niin on se toisaalta itsellekin mukava perheharrastus, joskus jopa rentouttava. :)
Tällä viikolla on ollut vähän yksinhuoltajafiilis, kun Koo kävi alkuviikosta parin päivän työmatkalla (ahdistavaa mulle, lentokentillä kun käy kaikennäköistä porukkaa) ja eilen oli hänellä muuten vaan pitkä päivä. Meillä sujui lasten kanssa kuitenkin hyvin, vaikka olihan siinä tietty muutamia logistisia hankaluuksia, kun piti itse sekä viedä että hakea muksut perhepäivähoitajalta. Onneksi hän on tosi mukava ja joustava aikatauluissa. Huolimatta mun OCD-stresseistä, oli ihan kivaakin vaihteeksi näin, kun ei tarvinnut riidellä Koon kanssa. Oikeastaan nyt kun Koota on tänään taas enemmän näkynyt, niin lapsille hän on ollut toki mukavasti, mutta minä ja Koo ei olla montaa ystävällistä sanaa vaihdettu. Lähinnä ei olla puhuttu kuin välttämättömät, ja sitten hän on kiusannut mua (onko olemassa kotikiusaamista, kun on koulu- ja työpaikkakiusaamistakin?) Tietty mullakin on ollut OCD:hen liittyviä pyyntöjä hänelle, etten mäkään mitenkään syytön ole. Mutta en mä niitä hänen kiusakseen sano, vaan kun on pakko.
Toivoisin tosi paljon, että Koo oppisi nauttimaan hyvistä hetkistä, ja luopumaan ainakin hiukan negatiivisesta ajattelumallista. Jos tästä OCD:stä jotain hyvää yrittää löytää, niin ehkä se, että olen oppinut ottamaan ilon irti juuri niistä pienistä hyvistä (arkisistakin) hetkistä, jotka saattaisivat vain sujahtaa ohi. Sekä arvostamaan terveyttä ihan uudella tavalla ja sitä, että lähimmillä ihmisillä on asiat tällä hetkellä hyvin. Esimerkiksi vanhempieni suhdetta on tosi kiva katsella. Musta tuntuu, että he ovat löytäneet uudestaan jotenkin toisensa tässä viimeisen vuoden aikana, vaikka ihan hyvin heillä kai on mennyt aiemminkin :)
Enpä olis uskonut, että keksisin OCD:stä jotain hyvääkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti