Huh, ocd on kiusannut mua tällä viikolla taas ihan urakalla. Niin se vaan menee, välillä on helpompaa, välillä sit ei. Oon miettinyt, että mistä tää vaihtelu johtuu. Olisko samat "laukaisevat tekijät" joku toinen viikko aiheuttaneet lievempiä oireita. Ehkäpä, luultavasti. Osa taas olis varmasti kuitenkin aiheuttanut samat oireet. Mutta kuitenkin, on ollut taas sellainen olo, että saa ocd:ltä iskua iskun perään. Kiitti vaan, mut riittäisi jo :(
Mutta mitä siis on tapahtunut. Noh, normi pikkuahdistusten lisäksi oon kolmena päivänä tällä viikolla nähnyt jotain sen verran ocd-mielessä ahdistavaa, että oon heti alkanut kelata "selviytymissuunnitelmaa", ja tavallaan automaatio on mennyt päälle: vaatteet poistoon, peseytyminen, lisäkontaminaation välttäminen. Käytännössä tarkoittaen, että suihkussa on pitänyt käydä noin kolme kertaa ennen nukkumaanmenoa, heti kotiin tultua perinpohjaisemmin. Ja tää olis vielä ihan ok. Mutta en oo voinut kuvitellakaan käyttäväni enää samoja vaatteita, joten mähän vien ne roskiin (tietty ulkoroskikseen, etteivät jää sisälle pyörimään lisäkontaminoimaan muita tavaroita). Niiden peseminenhän ei riitä, kun kuvittelen et pesukone sit vaan kontaminoituisi, eikä ne vaatteet siltikään "puhdistuisi" tarpeeksi. Voitte vaan arvata, että ei oo kiva heittää hyviä vaatteita roskiin. Ja koska tiedän, että näin joskus käy, en viitsi ostaa kovin kalliita tai erityisen laadukkaita vaatteita. Josta seuraa se, etten voi myöskään pukeutua aivan sillä lailla kuin haluaisin. Ja se ärsyttää. Paljon.
Ehkä eniten tässä koko sairaudessa inhoan tota "puhdistautumispakkoa". Ku sitä ennen tuntuu ettei saa rauhaa. Ehkä jos asuisi vielä yksin tai Koon kanssa, olis helpompi yrittää olla vähemmillä pesuilla. Mutta kun on pakko "suojata" lapsiakin, mun on ehdittävä tehdä noi toimenpiteet ennen kuin he tulevat hoidosta. (Ja yleisesti ottaen, heidän kanssaan välttelen menemästä vielä useampaan paikkaan kuin yksinäni, koska huonon tuurin iskiessä koko porukan vaatteiden poistoonlaittaminen on vähän liian iso juttu...)
Ja joo. Tiedän kyllä ihan hyvin miten kertakaikkisen älytöntä tää on. Mutta minkäs teet. Voi kun edes keksisin jonkin muun keinon reagoida näihin ocd-ahdistuksiin. Enkä ymmärrä sitäkään, että tilanteissa, jossa normi-ihminenkin tuntisi jännitystä tai ahdistusta, mäkin siedän sen ihan hyvin. Normiahdistus ei laukaise mulla mitään oireita. Se on vaan nää tietyt "kontaminaatiolähteet".
Oon niin kyllästynyt ja väsynyt tähän typerään sairauteen. Tällaset viikot, kun tulee monta "iskua", kuluttaa. Ei jaksais enää mitään ekstraa.
Mutta jottei olis pelkkää marmatusta, niin on tällä viikolla ollut paljon kivaakin. Töissä on ollut jees. Ollaan oltu mun vanhemmilla, missä leivottiin eilen Aan kanssa pullia. Ja noi lapset nyt vaan on niin parhautta. Vaikka ei tää rauhallinen hetki muksujen nukahdettuakaan oo yhtään pöllömpää ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti