lauantai 21. helmikuuta 2015
Matkalla juhlimaan
Huh, ehdinpäs kovalla juoksuspurtilla bussiin :) Pikainen päivitys siis täältä. Menossa parhaan ystäväni luo bileisiin, siis bussilla. Sekä bussillamatkustaminen että kaverini koti ovat ocd-syistä vaikeita... Mutta tässä nyt olen. Menossa ekaa kertaa kaverini luo muutamaan vuoteen. Ja julkisen liikenteen bussissa melkein yhtä pitkään aikaan. Ja aion pitää hauskaa :D Toivottavasti onnistun :)
lauantai 7. helmikuuta 2015
Alkoholi vol. 2
Kirjoittelin tästä aiheesta jo hiukan aiemminkin: Alkoholi.
Sama vanha kaava, jota olen seurannut vuosia ja vuosia.
Pieniä variaatioita on ollut. Mutta pääpiirteissään:
Juhlat tai ulkomaan matka. Alkoholin juominen. Putken alkaminen. Katoaminen läheisiltä, päiväksi tai pariksi useimmiten (ennen harrastettiin etsimistä tässä vaiheessa). Sitten yhteydenottoja. Usein lievästi aggressiivisia ja syytteleviä. Myöhemmin väsyneitä ja pelokkaita. Kotiutuminen, useimmiten haettuna jostain. Sitten joko lisää viinaa pyytämistä, lisää aggressiivista puhetta. Toisinaan itsarista vihjailua (aivan kamalaa kuunnella).Tai jos tarpeeksi heikossa hapessa, putken lopettaminen. Krapula. Anteeksipyytämistä. Anteeksiantamista. Ja sitten maton alle lakaisua. Kuukausia ilman alkoholia, hyvää aikaa. Vaikka tiedossa on, että ennemmin tai myöhemmin homma alkaa taas valitettavasti alusta.
Tiedän, että kyseessä on sairaus. Tiedän, ettei alkoholistikaan nauti tilastaan.
Mutta miltä musta sitten tuntuu? Kyllästyttää. Huolettaa. Ärsyttää. Suututtaa. Lannistuttaa. Tilanteesta riippuen. Omien tunteiden osittaista sivuunlaittamista. Olen oppinut yleensä esittämään rauhallista, vaikka toisen käytös suututtaisikin. Että jos jotain reissulla tapahtuu, niin ei mun tarvitse syyttää siitä itseäni. Anteeksipyyntövaiheessa haluaisin kuitenkin antaa palautetta. Mutta ei kuulemma saisi. Ettei ala uudestaan juoda. Ja sitten taas hiljaiseloa, korkeintaan pientä kuittailua.
Ennen mua nolottikin, siitä olen nyt onneksi aikuisiällä päässyt eroon. Se oli aiemmin ehkä pahinta. Häpeäminen ja peitteleminen.
Miten ihminen voi muuttua niin toisenlaiseksi alkoholia juotuaan, on käsittämätöntä.
Sama vanha kaava, jota olen seurannut vuosia ja vuosia.
Pieniä variaatioita on ollut. Mutta pääpiirteissään:
Juhlat tai ulkomaan matka. Alkoholin juominen. Putken alkaminen. Katoaminen läheisiltä, päiväksi tai pariksi useimmiten (ennen harrastettiin etsimistä tässä vaiheessa). Sitten yhteydenottoja. Usein lievästi aggressiivisia ja syytteleviä. Myöhemmin väsyneitä ja pelokkaita. Kotiutuminen, useimmiten haettuna jostain. Sitten joko lisää viinaa pyytämistä, lisää aggressiivista puhetta. Toisinaan itsarista vihjailua (aivan kamalaa kuunnella).Tai jos tarpeeksi heikossa hapessa, putken lopettaminen. Krapula. Anteeksipyytämistä. Anteeksiantamista. Ja sitten maton alle lakaisua. Kuukausia ilman alkoholia, hyvää aikaa. Vaikka tiedossa on, että ennemmin tai myöhemmin homma alkaa taas valitettavasti alusta.
Tiedän, että kyseessä on sairaus. Tiedän, ettei alkoholistikaan nauti tilastaan.
Mutta miltä musta sitten tuntuu? Kyllästyttää. Huolettaa. Ärsyttää. Suututtaa. Lannistuttaa. Tilanteesta riippuen. Omien tunteiden osittaista sivuunlaittamista. Olen oppinut yleensä esittämään rauhallista, vaikka toisen käytös suututtaisikin. Että jos jotain reissulla tapahtuu, niin ei mun tarvitse syyttää siitä itseäni. Anteeksipyyntövaiheessa haluaisin kuitenkin antaa palautetta. Mutta ei kuulemma saisi. Ettei ala uudestaan juoda. Ja sitten taas hiljaiseloa, korkeintaan pientä kuittailua.
Ennen mua nolottikin, siitä olen nyt onneksi aikuisiällä päässyt eroon. Se oli aiemmin ehkä pahinta. Häpeäminen ja peitteleminen.
Miten ihminen voi muuttua niin toisenlaiseksi alkoholia juotuaan, on käsittämätöntä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)