Olipas tänään ihana ilma :) Tänään oli myös "vanhemmat käymään" -päivä. Oltiin sovittu viimeksi ku kävivät, että mikä on mun seuraava tavoite, ja sain sen tehtyä. Kovasti sain kannustusta ja kehuja :) Sitten sovittiin seuraava tavoite parin viikon päähän, taas astetta hankalampi. Tai aika montakin astetta... Mun pitää mm. saada käytettäväksi eräskin huonekalu, jota mä ja lapset ei olla käytetty, noh, pariin vuoteen ainakaan... Koo on hiukan käyttänyt, mutta hyvin rajatusti. Uuh ja puuh. No, pakko yrittää. Ja olisihan se aika siistiä, jos taas olisi askel lähempänä normaalia kotonaoloa! Mut onneks on pari viikkoa aikaa kypsytellä tilannetta...Tätä menoa tosiaan jouluna vois olla jo aika hyvä tilanne :) Nyt vaan ei saa luovuttaa, vaikka toisaalta tekis kovasti mieli... Toisaalta oon nyt niin tyytyväinen jo tähän astiseen, että vitsit mikä tunne varmaan oliskaan, jos voisin koskea kotona kaikkeen ja käyttää joka nurkkaakin! Joo, olishan se nytkin mahdollista, mutta ku en kuitenkaan voi.
Ai joo. sitten mun pitikin kirjoittaa siitä Aan harrastuspaikkakäynnistä Koon kanssa. Meni kivasti. Ei mennyt keltään mitään vaatteita roskiin yllättäen :) Kookin tykkäsi paikasta. Että jos Aa on vielä innostunut, niin voi aloittaa lomien jälkeen :) Tapasin siellä sattumalta myös erään vanhan tutun kouluajoilta, oli kiva jutella piiiitkästä aikaa. Jos Aa nyt aloittaa, niin tulee varmaan nähtyä tätä tuttuakin enemmän.
Voi tuota meidän Jiitä. Taaskaan ei vielä nuku, vaikka kello on näin paljon. Huutelee tahtovansa vettä (sai jo kerran) ja mitä nyt keksiikään, aiemmin riisui yöpukunsa ja heitti sen pois sängystään... Nenäliina on hukassa. Ja pissahätäkin on taas (ei siis oikeasti voi olla, kun asiat on hetki sitten hoidettu...) Näyttää nukahtaminen olla hälle välillä hiukan haastavaa...
Kohta alkaa Euroviisujen semifinaali, olis tarkoitus katsella sitä Koon kanssa. Toivottavasti Suomi pääsee finaaliin, vaikken punkista erityisesti pidäkään.
Tämmöstä nyt.
tiistai 19. toukokuuta 2015
maanantai 11. toukokuuta 2015
Altistus jatkuu...
Kirjoittelinkin maaliskuussa tästä samasta aiheesta (Altistussuunnitelma). Mutta siis tämä Aan uusi mahdollinen harrastuksentapainen. Tai oikeastaan se harrastuspaikka. Huomenna mun pitäisi mennä sinne uudestaan käymään, tällä kertaa Koon kanssa. Jos siis halutaan Aa osallistumaan sinne.
Jännittää. Pikkuisen ahdistaakin. Eniten ehkä se, että Koo tulee mukaan. Mitä jos mua alkaakin siellä ahdistaa tosi paljon, ja haluaisin Koon heti kotona suihkuun tai pahimmillaan olemaan käyttämättä vaatteitaan tämän jälkeen. Aikamoinen riitely seuraisi siitä enkä millään jaksaisi. Mutta jos vaihtoehtona on kovan ahdistuksen helpottaminen ja siitä seuraava iso riita, tai sitten sen ison ahdistuksen sietäminen, pakko olisi valitettavasti valita ensimmäinen vaihtoehto.
Mutta siis kuitenkin lähtökohtaisesti oon hyvillä mielin menossa. Ja viimeksi se käynti ko. paikassa sujui yllättävän hyvin, joten miksei nytkin. Pieni osa musta on jopa innoissaan siitä, että Kookin pääsee näkemään paikan :) Tosi ristiriitaista.
Ristiriitaiset fiilikset on myös työasioista. Niinku oon kertonutkin, oon viihtynyt tosi hyvin uusissa hommissa. Mutta mun pitäis pikkuhiljaa päättää, mikä on tavoitteeni uralla. Jatkaa tätä uutta, palata osin vanhaan, vai jotain muuta niiden väliltä. Tai sitten erilaista.
Näin viime viikolla nimittäin erään vanhan työtutun eräässä palaverissa. Hän toimii esimiehenä, ja toivoi, että menisin heille töihin nykyisen projektini jälkeen. Olin tietty tosi iloinen tästä! Mutta alkoi myös stressata, että pettäisinkö sitten kuitenkin odotukset, jos en olisikaan tarpeeksi pätevä... Myös aiemmasta työpaikastanikin kyseltiin jatkojani.
Päätöksenteko. Oon siinä todella huono. Mä yritän lykätä eteenpäin kaikki päätöksenteot (lukuunottamatta töissä). Ja sitten vasta viime tipassa kun on pakko, niin päätän jotain. Ihailen ihmisiä, jollei päättäminen on helppoa. Mä voin vatvoa toisaalta-toisaalta-ajatuksia vaikka kuinka kauan. Usein jopa ihan triviaaleissa asioissa. Työtilanne vaatisi päätöksiä ihan lähiaikoina.
Jos jollain on hyviä ehdotuksia siitä, miten parantaa päätöksentekokykyä, otan mielelläni vinkkejä vastaan :)
Jännittää. Pikkuisen ahdistaakin. Eniten ehkä se, että Koo tulee mukaan. Mitä jos mua alkaakin siellä ahdistaa tosi paljon, ja haluaisin Koon heti kotona suihkuun tai pahimmillaan olemaan käyttämättä vaatteitaan tämän jälkeen. Aikamoinen riitely seuraisi siitä enkä millään jaksaisi. Mutta jos vaihtoehtona on kovan ahdistuksen helpottaminen ja siitä seuraava iso riita, tai sitten sen ison ahdistuksen sietäminen, pakko olisi valitettavasti valita ensimmäinen vaihtoehto.
Mutta siis kuitenkin lähtökohtaisesti oon hyvillä mielin menossa. Ja viimeksi se käynti ko. paikassa sujui yllättävän hyvin, joten miksei nytkin. Pieni osa musta on jopa innoissaan siitä, että Kookin pääsee näkemään paikan :) Tosi ristiriitaista.
Ristiriitaiset fiilikset on myös työasioista. Niinku oon kertonutkin, oon viihtynyt tosi hyvin uusissa hommissa. Mutta mun pitäis pikkuhiljaa päättää, mikä on tavoitteeni uralla. Jatkaa tätä uutta, palata osin vanhaan, vai jotain muuta niiden väliltä. Tai sitten erilaista.
Näin viime viikolla nimittäin erään vanhan työtutun eräässä palaverissa. Hän toimii esimiehenä, ja toivoi, että menisin heille töihin nykyisen projektini jälkeen. Olin tietty tosi iloinen tästä! Mutta alkoi myös stressata, että pettäisinkö sitten kuitenkin odotukset, jos en olisikaan tarpeeksi pätevä... Myös aiemmasta työpaikastanikin kyseltiin jatkojani.
Päätöksenteko. Oon siinä todella huono. Mä yritän lykätä eteenpäin kaikki päätöksenteot (lukuunottamatta töissä). Ja sitten vasta viime tipassa kun on pakko, niin päätän jotain. Ihailen ihmisiä, jollei päättäminen on helppoa. Mä voin vatvoa toisaalta-toisaalta-ajatuksia vaikka kuinka kauan. Usein jopa ihan triviaaleissa asioissa. Työtilanne vaatisi päätöksiä ihan lähiaikoina.
Jos jollain on hyviä ehdotuksia siitä, miten parantaa päätöksentekokykyä, otan mielelläni vinkkejä vastaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)