Siivoussuunnitelmia taas

Moikka taas! Yleensä kirjoittelen blogiin illalla, nyt poikkeus siihen :) Oon flunssassa ja kotona. On se vaan epämukavaa soittaa aamulla töihin, ja ilmoittaa, ettei pääsekään. Kun sitten muille (ja erityisesti mun tosi mukavalle esimiehelle) tulee osittain mun hommia tehtäväksi. Ja toisaalta omia hommia jää odottamaan töihin paluuta, jolloin töitä on sitten paaaaljon. Riippuu tietty hieman poissaolopäivästä. Mutta ei se auta, ei tässä olossa työntekoon jaksaisi keskittyä ja tartuttaisi vain muut. Harmi ettei oikein voi etätöitäkään tehdä.

Ollaan oltu koko perhe harvinaisen paljon kipeänä viime lokakuusta lähtien. Normaalia pidempään kestänyttä flunssaa, mahatautia lapsilla ennen joulua ja Jiillä uudestaan vielä uudenvuodenaattonakin :( Ja just kun kaikki oli melkein terveitä, niin sitten mä taas kipeänä. Huoh. No, onneksi ei kuitenkaan mitään sen vakavampaa :)

Mun piti jo aiemmin kirjoitella alkoholiasian jälkimainingeista. Mutta nyt sitten siis. Henkilö X siis lopetti juomisensa (meni katkolle). Kotiutui sieltä. Odotin normaalia anteeksisoittopuhelua, jota ei kuulunut. Yhden tekstiviestin laittoi, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. No vihdoin sitten noin viikkoa myöhemmin soitti. Yleensä olisin ollut vihainen, mutta päätin kokeilla terapeutin kanssa sopimaani tapaa. Henkilö X ymmärtääkseni oli nyt ajatellut jotain sen tapaista, ettei hänen tavallaan olisi tarvinnut nyt pyytää anteeksi sairauttaan (alkoholismi) sen takia, että ei nyt vaikuttanut elämääni tällä kierroksella (en tavannut häntä koko aikana). Puhuneet/ tekstiviestejä olimme lähettäneet kuitenkin; kerroin hänelle muutamia asioita, mitkä olivat loukanneet minua, paljon. Sain sanottua ne mielestäni syyttelemättä, niinkuin asia oli. Kerrottua, kuinka paha mieli minulle niistä tuli. Kyyneleet kyllä valuivat samalla. Hän sanoi, ettei muistanut näitä ollenkaan. Ja ettei voi ymmärtää, miten on näin voinut sanoa. Ja pyysi kovasti anteeksi, uskon että vilpittömästi. Ja niinkuin aina, tietysti annoin anteeksi. Mutta eihän näitä silti unohda. 
Kuitenkin, mun itseni tuli parempi olo kun sain sanottua miltä musta oikeasti tuntui. Ja ettei se ole vain se juominen vaan se toiminta sen aikana. Olen ehkä olettanut, että henkilö X muistaa paremmin tekemisensä ja sanomisensa. Mutta siis ilmeisesti ei. Siksikin oli hyvä, että näitä asioita nyt nostin esille.
Kuten jo aiemminkin sanoin, en enää ajattele, että juominen joskus loppuisi. Mutta jospa juomisen aikainen käyttäytyminen muuttuisi. Se olisi jo paljon se.

Asiasta toiseen. Niinku oon kertonut, meillähän ei käy ketään, koska ocd. Muutakun mun vanhemmat, pikkusen eka ja sitten vähän enemmän, mun altistussuunnitelman mukaan. Viime keväänä aluksi se etenikin tosi hyvin. Mutta sitten tuli lomat ja sitä ja tätä, ja mä oon yrittänyt asiaa lykätä myöskin. Mun tavoitteena oli, että jouluun mennessä meillä olisi voinut olla vapaasti. Ehkä jopa kutsua vieraita. Kevään etenemisen seurauksena kotona alkoi olla jonkin verran yksinkertaisempaa, ja ehkä sitten sen takia ei ollut enää niin kova paine onnistua kokonaan tavoitteessa.

Nyt on kuitenkin niin, että lapsilla on kavereita, joita haluaisin voida kutsua kylään (siis tietty itsellänikin, mutta noiden lasten elämää ocd ei saa sotkea yhtään enempää kuin se jo sotkee). Joten pidän nyt helmikuussa viikon siivousvapaan. Siivoan. Järjestelen. Sitten kun meillä on noita "ei saa koskea" -alueita, niin teen niille jotain. Joko heitän roskiin niitä tavaroita tai keksin muuta, mutta jotain on tehtävä. Ei se helppoa tule olemaan. Eihän se siivous itsessään mikään kovin hirveä urakka olisi, mutta se taistelu ocd:n kanssa. Että voi ei, nyt koskin tohon, ja jos kosken seuraavaan kohtaan, se kontaminoituu. Vaatii kovaa keskittymistä siivota tuolla tavalla. Ja siivoushanskoja. Jne jne. Voikun voisin siivota vaan normaalisti, ja laittaa tavarat paikalleen normaalisti! Tyyliin, tuohon kaappiin tuo paita. Eikä eka kelausta, että onko se "ocd-puhdas", ettei kontaminoi koko kaappia. Miettiä, onko se niin kontaminoimaton, että sen voi pestä pesukoneessa. Vai pitääkö pestä käsin. Vai onko suoraa roskiskamaa. Ja siis tämän tyyppinen ajatteluketju oikeasti osalle putipuhtaistakin vaatteista/ tavaroista. Että helpompaa olisi vaan laittaa kaikki mietityttävä roskiin. Mutta kun sitten mun mielestä mulla ei ole oikeutta laittaa muita kuin omia/ itse ostamiani tavaroita roskiin.  Ja jos laitan muuta, siitä tulee huono omatunto sitten. Niin siinäpä sitten pohdin, että mitä vaatteelle/ tavaralle tehdä. Arvatkaa paljonko tällaiseen menee aikaa... Tuo viikko ei valitettavasti taida olla yhtään liiottelua. Että siksi sitä lykkää ja lykkää. Kunnes nurkissa on nyssyköitä, joissa on esim. vaatteita, jotka ovat vähän kontaminoituneet... Ja vaatekasoja, joita voi käyttää, mutta ei laittaa pesukoneeseen, vaan pestävä käsin. Huh huh.

Mutta yritän ajatella, että ocd-tilanteeni on kuitenkin nyt parempi kuin muutamaan vuoteen. Että kyllä se nyt onnistuu ainakin paljon todennäköisemmin kuin olisi pari vuotta sitten.
Olen vähän leikitellyt ajatuksella, että jos kysyisin terapeutiltani, voisiko hän tulla käymään meillä hieman auttamassa minua. Ei siis siivoamisessa kuitenkaan :D Mutta ehkä lopuksi auttamaan muutaman hankalamman paikan kanssa. Tai sitten vaan itselle motivaattoriksi, että pakko saada paikat kuntoon ennen kuin hän tulee. Mutta en tiedä voiko sellaista kysyä.  

Oho, tulipas pitkä teksti. Jaksoikohan kukaan lukea edes loppuun :D

Uusi vuosi

Pahoittelut pitkäksi venähtäneestä tauosta. Joulu ja uusi vuosikin vilahtivat ohi. Kivaa oli, sukuloitiin ja aika perinteisesti noin muutenkin :) Itse asiassa ollaan vielä hiukan reissussa, tosin töihin paluu häämöttää ylihuomenna. Nopeasti siihen lomaankin vaan tottuu, toisaalta ihan kiva taas pikku hiljaa palailla arkeen.
Kirjotan tätä nyt  kännykällä, ja tää on rasittavan hidasta ja kömpelöä. Joten tämä postaus nyt saa jäädä tyngäksi. Tarkoituksena oli kirjoittaa jatkoa mm. viime kerran alkoholiasiaan. Mutta siis palailen asiaan ku oon taas tietokoneella tai ipadillä. 
Oikein hyvää vuotta 2016!