Olin toissapäivänä ajamassa yhteen palaveriin, kun autosta sitten näin ahdistusta herättävän henkilön :( Valtaisa ahdistus. Kun sain auton parkkiin, tekstasin ja pyysin vanhempiani hakemaan lapset iltapäivällä hoidosta. Akku oli ihan finaalissa, joten vielä lisäjännitysmomentti siitä. Sitten äkkiä palaveriin, johon en kyllä pystynyt aivan täysillä keskittymään... Ilmeisesti kuitenkin riittävästi, koska sain ko. projektin hoitaakseni. Autoon takaisin ja onneksi akussa oli vielä juuri sen verran virtaa, että sain tekstaamalla peruttua illan puistotreffit ja kerrottua tilanteesta Koolle. Sitten seuraavaan paikkaan suunnittelupalaveriin... Joka meni olosuhteisiin nähden mukavasti. Siellä sattui olemaan myös laturi, jolla sain ladattua kännykkääkin.
Mutta sitten se pahimman mukaan rumba: Kotiin tuulikaapista vaihtovaatteet, suihkuun uimahalliin, vanhat vaatteet ja kengät roskiin, ja sitten vasta mun vanhemmille, jossa Koo jo oli nukuttamassa lapsia. Joten en "kontaminoinut" heitä. Illalla uudestaan kunnolla suihkuun. Sitten pystyi hiukan henkäistä. Ongelmana nyt että auto on "kontaminoitunut"... Onneksi aika auttaa hiukan tähän. Ehkä.
Tällä hetkellä tuntuu, etten haluaisi lähteä ovesta ulos ollenkaan. Kun en enää jaksa jos tulee taas tällainen vastaan. Tavallaan tulee mieleen, että ocd on pahentunut. Mutta ei kuitenkaan mielestäni pohjimmiltaan ole kyse siitä. Nyt vain olen sattunut näkemään nämä kovasti ahdistavat henkilöt, joita siis kovin harvoin onneksi näkee.
Mutta kodin rauhaa nyt tarvitsen. Onneksi huomenna on etäpäivä. Harkitsen tässä ensi viikonlopun kaveriperheen treffien siirtämistä, jotta saisin vähän "toipua" kotona ihan rauhassa. Heh, tai niin rauhassa kuin nyt kahden pienen ihmisen kanssa voi :D Hmmm,
täytyy miettiä... Toisaalta en haluaisi antaa yhtään enempää periksi, mutta toisaalta, eihän sitä murtunutta jalkaakaan seinään potkita. Voi elämä mikä vertaus ;D
