Hui miten pitkä tauko tullut ihan puolivahingossa. Ruuhkavuodet, sitä nää on, vaikka en niin erityisesti tykkääkään tuosta nimityksestä. Niin paljon kaikkea. Töitä, eri projekteja. Talon suunnittelua. Koiravahteina oloa. Ja lapset. Aa ja Jii voivat hyvin, on niin mahtavaa nähdä miten oppivat koko ajan uutta :) Ja välillä ihmettelen, miten ovat venähtäneet jo niin pitkiksikin. Vaatteet jää koko ajan pieniksi... Ei oo enää vauvoja meillä kyllä. Jii tosin tänään kertoi toivovansa kolmatta lasta meidän perheeseen, saisi kuulemma olla sisko :D
Ocd pyörii siinä mukana. Nyt kevään parin pahemman episodin jälkeen on ollut taas tasaisempaa. On kyllä rasittava riesa, mutta perustasaisen ocd:n kanssa kyllä pärjää. Se on nuo pahemmat "kontaminaatiot", jotka vievät voimat... Oon käynyt harvakseltaan terapiassa, ja viime käynnillä päädyimme lopettamaan terapian vähäksi aikaa/ aloittamaan pitkän tauon. Tuntuu, että olen valmis siihen. Sovimme kyllä, että voin ottaa häneen suoraan yhteyttä tarvittaessa. Mutta siis, perusocd:n kanssa pärjään, ja pystyn itseäni jossain määrin altistamaan ja sietämäänkin pientä ocd-ahdistusta. Nuo vaikeat jutut taas on sellaisia, että jäämme odottamaan, josko aika auttaisi, (kuten aiemminkin muutaman vaikean jutun kohdalla on käynyt). Siis aika näyttää, miten käy.
