perjantai 8. heinäkuuta 2016

Pieleen meni

Tauko on taas ollut suunnittelemattoman pitkä. Ei ole tullut  kirjoitusinspistä (ja illat on menny fudista katsoessa, tai ainakin sen ääressä torkkuessa...)  No mutta tänään oli taas niitä avautumistarvepäiviä. Valitettavasti.

Ollaan nyt oltu viikon verran lomalle, josta useampi päivä Koon vanhemmilla, jossa oli ihan mukavaa. Tänään mentiin mun vanhempieni mökille, jossa olivat aiemmin tietämättäni tehneet täyden siivouksen mun huoneeseen (tietäen ocd:sta). Siivoaminen olis ollut ihan kiva- ilman ocd:ta. Olisivat voineet edes varottaa. Lisäksi olisin voinut tehdä sen siivouksen ihan itsekin nyt kun melkein vuoden tauon jälkeen taas tänne mökille tultiin... No eniveis, ahdisti (mutta onneksi paljon vähemmän kuin pari vuotta sitten olisi). Soitin ja ahdistuksissani avauduin heille. Ja äidilleni kevyesti annoin myös palautetta edellisestä ryyppyputkestaan (josta pari viikkoa, eikä oltu siitä edes vielä paljon keskusteltu). Joo, täysin tarpeetonta oli avautua, mutta ärsytti. Vähän ajan päästä sain isältäni viestin, että äitini aikoo taas alkaa juoda, koska paha mieli. Sitten mä soittelen äidille ja yritän selittää asioita lisää, pyydän anteeksi, jne. Lopputulemana se, ettei lähde mihinkään ryyppämään vaan juo kotona. Ettei nyt ihan onnistunut juomisen estäminen. Lisäksi on taas syyllinen olo. Jos mä olisin pitänyt mölyni ja ahdistukseni (joka ei edes ollut kovin paha) mahassa, niin hän ei olisi aloittanut taas.

 Pisteenä iin päälle lasten, tai lähinnä Jiin, nukuttaminen oli tänään poikkeuksellisen hankalaa. Ja Koo hermostui mulle en-ihan-tiedä-mistä, ja haukkui mua. Ai että miten mahtava olo on nyt- not.

Päätin nyt muuten paljastaa kuka läheisitäni on alkoholisti. Arvasitteko? Koska mitä sitä peittelemään. Tuskinpa sitäpaitsi mua kukaan näiden tekstien perusteella ihan heti tunnistaa.

Mut jospa huomenna olis parempi päivä.