Marraskuun mietintöjä

Olen tässä viime aikoina miettinyt, miksi kirjoitan blogiin näin paljon aiempaan harvemmin. Enkä oikein tiedä. Kai se, että ocd on vähän helpottanut, on vähentänyt tarvetta jakaa sitä taakkaa. Ennen tuli välillä voimakas tunne, että pitää päästä kirjoittamaan ja jakamaan kokemuksia. Ja se helpotti oloa. Ja kun vielä sai palautetta ym, ei tuntenut olevansa niin yksin tämän kanssa. En kuitenkaan halua lopettaa kokonaan bloggaamista, joten ehkä sitten vaan jatkan harvemmin. 

Mulle ei nyt mitään sen ihmeempää kuulu tällä hetkellä, ja hyvä niin :) Lapsia ja töitä, näissä merkeissä päivät lähinnä kuluvat. Ollaan tässä suunniteltu vielä vähän perheenlisäystä... Meillä menee Koon kanssa paremmin kuin aikoihin. Toisaalta olisi ihana vielä kerran kokea vauva-aika ja kyllä tähän perheeseen yksi murulainen mahtuisi. Mutta toisaalta elämä alkaa helpottua nyt kun nuo meidän nassikat alkaa olla jo hiukan isompia. Ja vähän pelottaa, vaikeutuisiko ocd taas... Mutta terapeuttini näytti vihreää valoa asialle, melkeinpä kannusti, kun joskus aiemmin tätä asiaa pohdin. Mistä muuten tuli tosi tosi hyvä mieli! Jotenkin, että henkilö, joka kuitenkin tietää tosi paljon mun ocd-ongelmista ym, ajattelee näin :) Ja se vahvistaa omaa fiilistäkin, että ocd on vain hidaste elämässä, ei este. Mutta joo, ikää tulee, että lykätä tätä asiaa ei oikeastaan paljon voi...

Mitä teille kuuluu?