PItkästä aikaa

Pitkästä aikaa taas täällä, anteeksi hiljaiselo! Ja kiitos yhteydenotoista, tuntuu hyvältä tietää, että olette olleet siellä <3 Olin saanut useita viestejäkin, luin ne vasta äsken kun tulin ekaa kertaa blogin puolelle kuukausiin...

Tarkoitus ei ollut pitää pitkää taukoa. Jotenkin se vain venyi. 
Mihin aika sitten on mennyt? En oikein tiedä. Tai no, melkoiseen ruuhkavuoteen (vaikken tuosta sanasta pidäkään...) Ensinnäkin, talon rakentamista. Se on toki enemmän, oikeastaan paljon enemmän, ollut tuon mieheni vastuulla. Mutta silti siinä on mullakin paljon pohdittavaa, ja vie yhteistä aikaa. Sitten työt, no ne vievät oman osansa. Ja lapset tärkeimpänä, koulukuviot/hoitokuviot/harrastukset. Aiemmin päivitin blogia lähinnä iltaisin nukkumaanmennessä, mutta nyt olen ollut niin väsynyt, että sille ei ole jäänyt oikein energiaa, vaan olen alkanut usein heti nukkua... Ja siis tosiaan, meille on kuin onkin tulossa perheenlisäystä alkuvuodesta, jos  kaikki menee hyvin! :) Odotus ei ainakaan ole vähentänyt väsymystä...

Kaiken tämän hässäkän keskellä ocd on ollut hiukan taka-alalla. Kyllähän se joka päivä mukana roikkuu, mutta siedettävämmin. Jotenkin olen nyt ajatellut, että en tällä hetkellä, jos koskaan, pääse siitä kokonaan eroon. En ole luovuttanut, mutta jotenkin saanut sovun asian kanssa. Jos ylimääräiset suihkut tai satunnainen "vaatteet roskiin" pitää ahdistuksen aisoissa, hyvä niin. Kunhan tosiaan se pysyy kohtuudessa. Kunhan se ei vie liikaa aikaa. Sellainen tilanne, joka mulla oli ocd:n kanssa muutama vuosi sitten, kun aloitin kirjoittamaan blogia, ei ollut enää siedettävää, se oli kaikessa koko ajan mukana, hallitsi melkein kaikkea. Siihen tilanne ei enää saa mennä. Tämä blogi oli silloin mulle todella todella tärkeä apu. Ja edelleen tämä tauosta huolimatta tuntuu tärkeältä.

Toivottavasti vielä jaksatte olla siellä, yritän nyt alkaa taas päivittelemään säännöllisemmin. 

Hyvää alkanutta vuotta!

Moi vaan :) Vuosi on vaihtunut ja ei uutta tänne rintamalle :) Töissä on kivaa, ja täytyypä sanoa, että mulla on aivan mahtavat kollegat nykyisessä työpaikassa, jotenkin ihan samanhenkisiä, niin synkkaa hyvin. Ei aiemmissakaan työkavereista ole valittamista ollut, mutta nyt, ihan mahtava poppoo. Kaikki kannustaa ja auttaa toisiaan, ilman mitään omia lehmiä ojassa. 
Lapset voi hyvin, Aalla vaan tuota (6-vuotis?) uhmaa pukkaa... Koettelee välillä hermoja ihan urakalla, mutta välillä on sitten onneksi se ihana oma itsensäkin <3 Jiillä on meneillään helppo vaihe, niin iso mutta toisaalta niiiin pieni vielä <3 Ollaan hengailu koko perhe ja varsinkin lapset aika paljon mun vanhemmilla, ollut mukavaa. Koollekaan ei sen kummempia kuulu.

No ocd. Taas olen huomannut sen, että ruuhkavuodet tekee tavallaan hyvää mulle. Vaikka välillä onkin vähän liikaakin ohjelmaa, toisaalta se tarkoittaa, että en ehdi ajatella/tehdä ocd-juttuja niin paljon. Sitten ku on pidempi pätkä lomaa, käsienpesu ym. lisääntyy. Yksi hankalampi ocd-tapahtuma tässä pari viikkoa sitten kuitenkin tapahtui :( Näin tosi ahdistavan henkilön, ja olin siinä liikkeellä vielä Jiin kanssa. Arvaattekin varmaan mitä sitten.   Syötiin hampparit autossa (että kotona ei tarvi ku mennä suihkuun suoraan), vaatteet roskiin, reilut suihkut ym. Asiaa ei tietenkään helpottanut, että ihan ensiksi piti käydä hakemassa Aa vielä hoidosta ja olla "kontaminoimatta" tätä. Eikä sekään helpottanut jatkoa, että näin tämän henkilön kohdassa, jossa joudutaan kulkemaan välillä... Edellinen tällainen hankalampi juttu oli muistaakseni viime keväänä, mutta silloin olin onneksi yksin liikkeellä.

Ja vielä alkoholiasiasta. Huomenna on ko. henkilö menossa jo pidempään tiedossa olleisiin juhliin. Jos en aivan väärin muista, lupasi edellisen ryyppyreissun (joka oli joulukuussa) jälkeen, että ottaisi antabuksen ennen näihin huomisiin menoa. Että saapa nähdä. Toivossa on hyvä elää. Jotenkin vaan vähän pelkään, että ei ota sitä, ja sitten se on ehkä 70-30, että alkaa juoda pidemmän kaavan mukaan...