Pitkästä aikaa taas täällä, anteeksi hiljaiselo! Ja kiitos yhteydenotoista, tuntuu hyvältä tietää, että olette olleet siellä <3 Olin saanut useita viestejäkin, luin ne vasta äsken kun tulin ekaa kertaa blogin puolelle kuukausiin...
Tarkoitus ei ollut pitää pitkää taukoa. Jotenkin se vain venyi.
Mihin aika sitten on mennyt? En oikein tiedä. Tai no, melkoiseen ruuhkavuoteen (vaikken tuosta sanasta pidäkään...) Ensinnäkin, talon rakentamista. Se on toki enemmän, oikeastaan paljon enemmän, ollut tuon mieheni vastuulla. Mutta silti siinä on mullakin paljon pohdittavaa, ja vie yhteistä aikaa. Sitten työt, no ne vievät oman osansa. Ja lapset tärkeimpänä, koulukuviot/hoitokuviot/harrastukset. Aiemmin päivitin blogia lähinnä iltaisin nukkumaanmennessä, mutta nyt olen ollut niin väsynyt, että sille ei ole jäänyt oikein energiaa, vaan olen alkanut usein heti nukkua... Ja siis tosiaan, meille on kuin onkin tulossa perheenlisäystä alkuvuodesta, jos kaikki menee hyvin! :) Odotus ei ainakaan ole vähentänyt väsymystä...
Kaiken tämän hässäkän keskellä ocd on ollut hiukan taka-alalla. Kyllähän se joka päivä mukana roikkuu, mutta siedettävämmin. Jotenkin olen nyt ajatellut, että en tällä hetkellä, jos koskaan, pääse siitä kokonaan eroon. En ole luovuttanut, mutta jotenkin saanut sovun asian kanssa. Jos ylimääräiset suihkut tai satunnainen "vaatteet roskiin" pitää ahdistuksen aisoissa, hyvä niin. Kunhan tosiaan se pysyy kohtuudessa. Kunhan se ei vie liikaa aikaa. Sellainen tilanne, joka mulla oli ocd:n kanssa muutama vuosi sitten, kun aloitin kirjoittamaan blogia, ei ollut enää siedettävää, se oli kaikessa koko ajan mukana, hallitsi melkein kaikkea. Siihen tilanne ei enää saa mennä. Tämä blogi oli silloin mulle todella todella tärkeä apu. Ja edelleen tämä tauosta huolimatta tuntuu tärkeältä.
Toivottavasti vielä jaksatte olla siellä, yritän nyt alkaa taas päivittelemään säännöllisemmin.
