Tänään oltiin lasten kanssa ulkoilemassa koko päivä.
Leikittiin, syötiin, juotiin, hassuteltiin :) Sadekuurotkaan eivät paljon
haitanneet menoa, terassin suojassa oli hyvä olla.
Ainoa mikä vähän harmittaa on se, kun naapurin pojat käyvät
meidän takapihalla x kertaa päivässä. Oikein kivoja ja fiksuja poikia, mutta sen verran
meidän lapsia vanhempia, että nämä pojat leikkivät enemmänkin keskenään tai kertovat sitten mulle juttujaan. Ihan mukavaa jos
käyvät aina joskus, mutta ei oikein voi rentoutua kunnolla, kun voivat pölähtää
sinne milloin vaan… mieskin alkaa olla vähän kyllästynyt. Lisäksi tää OCD lisää
mun stressiä– missä pojat ovat käyneet ja mihin ovat koskeneet ennen meidän
pihalle tuloa ja leluihin koskemista. Hölmöä, tiedetään. Mutta varsinkin Aa kyllä tykkää kun ne käy, että siksi kai
täytyy vaan yrittää tottua. Alkukesästä juttelin kyllä poikien äidin kanssa että on
ok, jos lapset vierailevat toistensa pihoilla, mutta en mä nyt ihan tätä
tarkoittanut. Lisäksi Aa ja Jii eivät vielä ilman aikuisen valvovaa silmää
pihalla voi oikein olla, että tää homma toimii tällä hetkellä lähinnä toiseen
suuntaan vaan. Sanotaan kyllä näille pojille, että tuutteko ruuan jälkeen jos
ollaan pihalla syömässä. Mutta muuten en oikein tiedä miten kohteliaasti sanoa,
että kiva jos käytte, mut vaikka kerran päivässä riittäisi… Ideoita tai
kokemuksia?
Nyt Aa ja Jii ovat nukkumassa, nukahtavat tällä hetkellä ihanan
helposti ja aikaisin. Siispä hetki omaa aikaa. Taidanpa käydä pienellä
iltakävelyllä ja vielä saunassakin jos jaksan. Toivottavasti en näe kävelyllä
mitään, joka aiheuttaisi (täysin turhaa) ahdistusta.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti