Terkkuja lomalta! Toista viikkoa ollaan jo reissussa, meidän poppoon ja osin mun vanhempien kanssa. Mukavaa on ollut, OCD:kin häirinnyt vähän normaalia vähemmän. Yleensäkin tuntuu, että se vaivaa vähemmän, kun on paikalla muitakin kuin Koo ja lapset. Kun en sitten kehtaa niin tehdä kaikkia juttuja. Mutta onhan se aina läsnä :(
Aa ja Jii ovat leikkineet yhdessä ja oppineet paljon uusia taitoja. Tosin välillä Aalla vauhti meinaa kiihtyä vähän liikaa, tänään kolautti huulensa Jiin päähän sillä seurauksella, että Koolla ja mulla oli molemmilla yksi kappale kovaa itkeviä lapsia sylissä. Vähän verta tuli huulesta, mutta onneks hampaisiin ja toisen päähän ei sattunut pahemmin. Sitten lisäksi tässä iltasella Aan sormet jäi ikkunan väliin, ja taas sattui. Näitä äitiyden tähtihetkiä... Mutta ei kai sitä ihan kaikilta kolhuilta voi suojata, vaikka yritystä onkin.
Koolla ja mulla on ollut taas vähän vaikeaa. Vaikka oon ollut paljon vähemmän rasittava OCD-asioissa nyt reissussa ja ylipäätäänkin nyt kesällä, kun oon yrittänyt erityisesti tsempata, niin ehkä tää runsas yhdessäolo kuormittaa sit kuitenkin Koota paljon. Mua taas rasittaa välillä Koon huonotuulisuus ja negatiivisuus. Ja se, et välillä tuntuu ettei Koo muista, että mä oon paljon muutakin kuin tämä sairaus. Mut joskus tuntuu et meinaan unohtaa sen itsekin, joten voiko toista siitä sitten syyttää.
Jaahas, Jii heräilee kohta myöhäisiltä päikkäreiltä. Palailen taas kun ehdin, varmaankin kun ollaan kotiuduttu ja pääsen nettiin muullakin kuin kännykällä. Lämmintä heinäkuuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti