Joulu ja OCD

Nyt on joulu vietetty, mukavaa oli suurimmaksi osaksi :) Mutta kyllä se OCD varjonsa heittää milloin vaan ja missä vaan.

Jouluaatto alkoi mukavasti, koristeltiin joulukuusta, käytiin joulukirkossa, saunottiin ja syötiin herkullista ruokaa. Yritin tosissani tsempata, koskin moniin juttuihin mihin en normaalisti koskisi, yritin olla välittämättä jos lapset koski johonkin mihin en olis halunnut (ja siis selvennykseksi, että tarkoitan mun mielikuvituskontaminaatiojuttuihin koskemista, tietenkään en anna heidän koskea mihinkään oikeasti vaaralliseen). Koskin myös yhteen oikeasti melko haastavaan juttuunkin puolipakon edessä, pesin kädet kyllä sen jälkeen mutten mitenkään yltiöpäisesti. Olin vähän väsynyt tsemppaamiseen, mutta kohtuu tyytyväinen kumminkin onnistumisista.

No joo, sitten tuli joulupukki ja jakoi paljon lahjoja :) Avattiin lahjoja, ja yhdessä Aan paketissa oli tosi hieno merkkivaate mun vanhemmilta. Se oli hiukan siinä ja siinä mahtuuko. Isäni sanoi jotenkin hassusti et oli vähän unohtunut kaappiin tms. Sit vähän myöhemmin sanoi, et se on heidän alkuvuoden ulkomaanreissultaan (josta olin erikseen pyytänyt etteivät tuo tuliaisia kontaminaatiosyistä). Ajattelin, että hän vain vitsailee, ja näin antoi sitten ymmärtääkin. No ilta jatkui mukavasti, kunnes paljastui, että sieltähän se paita kuitenkin oli. Naps, siinä katkes kamelinselkä :( Kaikki kontaminatioasiat tulvi mieleen, ja ennen kaikkea se, että miten näin voi käydä, en voinut olla itkemättä. Ensinnäkin, että olivat ostaneet sieltä vastoin mun pyyntöä tuliaisen (työläisen, ehdotti kännykän ennakoiva tekstinsyöttö näin kevennyksenä :D) Ja toiseksi, eivät olleet aluksi ihan rehellisiä lahjan suhteen. Tuli jotenkin petetty olo. Siihen loppui mun illanvietto ja lähdin suihkun kautta nukuttaan lapsia.  Äitini tuli juttelemaan, ja kyseli että onko tää OCD mennyt yhtään parempaan suuntaan. Kun ei tätä oikein musta kuulemma huomaa. Jep jep. Sitten Koon kanssa juteltiin, mutta hän tuntui aluksi olevan huolissaan mahdollisesti kontaminoituneista muista tavaroista enemmän kuin musta ja sanoi, että mitä väliä jos tsemppasin koko päivän, kun näin kävi kuitenkin. Kannustavaa, eikös.
No, Koo meni vielä jutteleen hetkeksi mun vanhempien kanssa ennen nukkumaantuloa. En tiedä mitä kaikkea olivat jutelleet. Koo oli kuitenkin nukkumaan tullessaan paremmalla mielellä, ja aidosti tuntui olevan kuitenkin tyytyväinen että yritän tsempata, ja oli empaattinen muutenkin.

Loppujen lopuksi mulla oli kuitenkin paha mieli siitä, että pilasin kaikkien jouluaattoillan. Ja aiheutin pettymystä. Ei, ei tää tilanne kauhean paljon ole parantunut.

Joulupäivänä sitten juteltiin aiheesta. Äiti kysyi että sopisiko mulle jos he kävisivät juttelemassa lääkärilleni yleisellä tasolla OCD:stä että ymmärtäisivät paremmin, nettitieto on vähän sitä sun tätä. Voisihan se olla hyvä. Varsinkin kun isäni tuntuu ajattelevan, että tää on vaan ongelma, joka hoidetaan helposti pois noin vain, altistamalla. Äiti ehdotti myös että voisin kertoa asiasta muutamalle lähimmälle ihmiselle. Kai pitäisi.

Sitten lähdimme Koon vanhemmille jatkamaan joulun viettoa. Tavallaan oli kiva mennä, tavallaan stressaavaa, sielläkin kun on niitä vaikeita kohteita. Ja niinku arvata saattaa, näin jo pihaan ajaessamme ikkunasta, että Koon äidillä oli päällä yksi "kontaminoitunut" paita, hiukan alkoi ahdistaa. Enhän mä kehdannut sanoa, että käy vaihtamassa paita. Joten koko ilta meni sitten sitä väijyessä, yrittäessä katsoa etteivät lapset, uudet siellä saadut lahjat ym. osu paitaan. Voin sanoa, ettei siinä paljon rentoutunut. Onneksi siellä oli serkkuja ym. paikalla, joten meidän lapset eivät olleet ainoita huomion keskipisteitä... Välillistä kontaminaatiota en edes halua ajatella, mahdotonta kontrolloida tuolla. No Tapaninpäivä sujui onneksi olosuhteisiin nähden hyvin, paita oli vaihtunut jne.

Summa summarum. Meillä on nyt valtavasti lahjoja, joille en tiedä mitä tehdä. Aan saaman ahdistuksen aiheuttaman lahjan palautin heti vanhemmilleni. Päätin, että muita siellä saatuja lahjoja yritän käyttää, osa onnistuu varmasti helpohkosti, osa ei, riippuen vähän. Toisen mummolan lahjat ovatkin sitten vielä hankalammat, niistä en tiedä. Voi itku. Ehkä muutaman saan käyttöön. Vaatteita vaihtelin koko porukalle normivaihtelun lisäksi sen mukaan, miten estäisin kontaminaation leviämistä... Välillä mulla oli olo, että tuli iskua iskun perään, kun yhdestä oli päässyt hiukan toipumaan, niin uutta tuli. Vaikka eihän kukaan mulle tahallaan huonoa oloa tahtonut tai edes tiennyt aiheuttavansa.

No joo, sieltä palattiin mökille sitten. Nyt tällä hetkellä ollaan vaan Koon ja lasten kanssa täällä, ja vihdoin aivot saa hiukan lepoa kontaminaatioista. Voin sanoa, että ei tää helppoa ole. Järjetöntä ja hölmöä kyllä. Kun nytkin olis ollut kaikki ainekset erinomaiselle joulunvietolle, niin pitääkö sitä itse yrittää pilata.

Jottei jäisi niin negatiivinen sävy kirjoituksesta, niin uskon että lapsilla (ja miksei muillakin) on ollut oikein kiva joulu :) Ja oon tosiaan (osin OCD:n auliilla avustuksella) oppinut nauttimaan hetkestä, joten jopa mulla on ajoittain ollut oikein ihanaa kaikesta huolimatta <3

Joulun odotusta

No niin, se olis nyt sitten loma :) Tarkoitus olis viettää leppoisaa aikaa (niin paljon kuin mahdollista), sukuloida ja olla vaan. Käydä joulukirkossa, viedä kynttilöitä haudalle. Syödä suklaata. Ja polttaa kynttilöitä :D Kaiken kaikkiaan toivoisin, että lapset saisivat ihanan joulutunnelman, sellaisen kuin lapsuuden joulut itsellänikin olivat. Aa jo kovasti odottaa joulua ja joulupukkia. Oon meinannut jo muutamaan kertaan mokata tossa joulupukkiasiassa ja paljastaa vahingossa lahjojen alkuperän, mut sitten oon saanut seliteltyä asian ;) Ja täytyy muuten kertoa, että aika tehokas keino kiukutteluun on tonttujen kurkkiminen ikkunoista, suosittelen ;D
Joululahjat oon ostanut oikeastaan kaikki netistä. Vitsit kun on hyviä nettikauppoja, tuotteet saa muutamassa päivässä vaikka kotiovelle. Oon tainnut kyllä hehkuttaa tätä ennenkin. Ja onhan tää OCD-ihmiselle helppo tapa, mutta luulisin, että ilman oskuakin ( voi elämä, nythän mä vasta hienon lempinimen tälle keksin) niin tilaisin netistä. 

Asiasta kukkaruukkuun. Olin tänään kampaajalla, ja leikkautin hiukseni ihan uuteen malliin. Mulla on ollut pitkä tai puolipitkä tukka ainakin ekaluokkalaisesta lähtien, eli pitkään. Nyt mun kampaaja taas suositteli kokeilemaan lyhyempää, ja yllätin itsenikin kun suostuin. Saa tän juuri ja juuri ponnarille eli ei nyt mikään ihan hirmu lyhyt, mutta niska on melkein paljaana. Voin sanoa, että onpa oudon tuntuista kun hiukset ei tuu silmille ilman ponnaria. Ja todella outoa pestä ne. Ja miten ihmeessä tällaiset hiukset kuivataan. Mut toisaalta ihan kivaa vaihtelua, oon huomannut että hiusten värjäys ja leikkauskin piristää oloa ja ilmettä :) Ja täytyy sanoa että mä kyllä nautin siitä, kun saa vaan istua ja rentoutua kampaajan tuolissa. (Pakko tässä välissä kuitenkin sanoa- jottei kuulostaisi liian auvoiselta- että rentoudun kyllä vasta sitten kun olen tsekannut ettei kampaamoon ole tullut mitään uutta "kontaminaatiota"... Ja ennen kun aloin käydä ko. paikassa, niin toki katsoin että onko se OCD:n vaatimukset läpäisevä paikka.) Että näin. Mutta näillä mennään.

En ole varma ehdinkö tulla kirjoittelemaan vielä ennen joulua, mutta toivottelen nyt varmuudeksi kaikille oikein ihanaa joulua <3 

Sitä sun tätä

Nukuin tänään pommiin puolisen tuntia, eipäs olekaan käynyt silleen aikoihin. Syynä vissiinkin väsymys. Lapset on heräilleet viime aikoina usein jo heti kuuden jälkeen, eikä paljon herätyskelloa ole tarvittu... Lisäksi Jii päätti viime yönä valvoa reilun tunnin keskellä 

yötä, nukahti kun otti syliin, mutta alkoi itkeä kun laski takaisin omaan sänkyynsä. Ja sitten kun ajattelin että kohta nukahtaisi kunnolla, niin vaipasta tuli reilu pissavuoto :D Silloin yökamppeita Jiiltä yöllä pois päältä ottaessa ei niin naurattanut... Heräsin aamulla herätyskellon iPadin herätykseen, mut jotenkin aattelin vaan hetken vielä levätä laittamatta torkkua, tietäähän sen miten siinä sitten käy. Sanotaan, että oli aika pikainen pukeutuminen koko porukalta. Enkä edes myöhästynyt, kyllä sitä osaa olla tehokaskin välillä kun on pakko :)

Muuten viikko on sujunut ihan kivasti. Sunnuntaina käytiin mun vanhemmilla, olisin itse halunnut pitää kotipäivän silloin (ylläriylläri), mut Koo halusi mennä, joten olin reipas ;) Kyllähän se kannatti tietenkin, oli leppoisa päivä. 

Alkuviikko oli kiireinen töissä. Tänään tyytyväisyyden aiheena oli se, että koskin muutamiin julkisessa tilassa oleviin oven kahvoihin ilman apuvälineitä (sormikkaat/ hanska/ hiha/ pussi). Tosin oli vähän pakko kun en ollut yksin ja mun oli vaan avattava ne ovet. Mut kummiskin, pienestä sitä voi olla tyytyväinen... Ahdisti vaan hiukan, enkä edes mennyt läheskään heti pesemään käsiäni. 

Ai niin. En ole nyt käynyt terapiassa sitten sen hiukan epämukavan yhteiskäynnin. Tänään jouduin perumaan huomisen ja ensi viikonkin ajan, kun en töistä pysty irtautumaan. Harmittaa pitkä tauko, mutta ei voi mitään. Seuraavia aikoja ei ole vielä edes varattu. Toivottavasti ei mee hirveen pitkälle.

Mites muut, käyttekö te terapiassa miten usein, psykiatrilla vai psykologilla? Oletteko kokeneet hyötyvänne?

Itsenäisyyspäivän viettoa

Tänään on ollut aika rattoisa päivä, ei olla tehty mitään ihmeempiä. Itsenäisyyspäivän perinteisiä ohjelmia oon vilkuillut telkusta muun touhun ohessa; eka juhlajumalanpalvelusta, sitten paraatia, nyt kättelyitä ja muuta juhlintaa :) Syötiin hyviä ruokia ja tietty leikittiin.

Kynttilöitä en saanut kylläkään laitettua nyt illalla ikkunoille OCD-syistä. Mun ongelmahan siis ei oo se looginen, että pelkäisin sytyttäväni tulipalon. Vaan se iänikuinen kontaminaatio, jonka takia kynttilöiden ja kynttilänjalkojen ottaminen yhdestä kaapista olis ollut vähän hankalaa :( Mut päätin et ens vuonna ne kynttilät palaa ilman ongelmia tai sitten ongelmien kanssa, kunhan palaa. Tai sit itseni tietäen ostan uudet kynttilät ;)

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!

Pikapäivitys

Ja taas on viikko hurahtanut, on jo joulukuu! Tänne ei kuulu ihmeempiä, same old, same old. Eilen oltiin mun vanhemmilla, voi että ku muksut viihtyy siellä hyvin, ja myös Koo ja minä :) Mun isä kyllä vähän yritti "siedättää" mua, kun tietää yhden tavaran mihin en halua mielellään koskea. Hieman hermostuin tästä, mutta päätin etten tee kovin isoa numeroa, vaikka toki ahdistikin jonkin verran. Hyvä tarkoitushan oli, toteutus vaan ei oikeanlainen... He olivat olleet myös reissussa ja tuoneet meille tuliaisia. Mulle ulkomailta tuodut tuliaiset tuottaa vaikeuksia (matkalaukut ja mihin kaikkialle ovat koskeneet, lentokentät ja ketä niillä on käynyt jne.) Vanhempani tietävät tämän "tuliaisahdistukseni" nykyään, ja näyttivät ne tuliaiset mulle vasta käynnin lopuksi, kun muut menivät jo autolle. Huomaavaisesti tehty, ja lupasin seuraavalla kerralla yrittää ottaa ne mukaan. Niin hölmöä, saada nyt ihania tuliaisia, eikä voi edes koskea niihin :( Lasten saama pikku tuliainen oli varsinkin aivan ihana, se ainakin pitäisi saada esille.

 Ennen joulua on työsaralla vielä aika paljon tehtävää, mutta sitten pääsen lomailemaan :) Lapset on pari viikkoa poissa hoidosta, mikä tietää ihania hetkiä ja muutamia harmaita hiuksia ;)
Yhtään joululahjaa en oo vielä ostanut, mutta taidan tehdä pian nettikauppoihin muutamia tilauksia. On se kätevää ja aikaakin säästävää. Heh, ja mahdollistaa OCD-tyyppien kotiinlinnoittautumisen, nyt kun ruokaakin voi näppärästi tilata kaupasta kotiovelle ;)

Onpas outoa, yleensä kun rupeen kirjoittamaan, niin juttua vaan tulee ja tulee. Mutta nyt mun pään päällä on vaan sellainen tyhjä puhekupla :D Joten palaillaan pian asiaan :)