Nyt on joulu vietetty, mukavaa oli suurimmaksi osaksi :) Mutta kyllä se OCD varjonsa heittää milloin vaan ja missä vaan.
Jouluaatto alkoi mukavasti, koristeltiin joulukuusta, käytiin joulukirkossa, saunottiin ja syötiin herkullista ruokaa. Yritin tosissani tsempata, koskin moniin juttuihin mihin en normaalisti koskisi, yritin olla välittämättä jos lapset koski johonkin mihin en olis halunnut (ja siis selvennykseksi, että tarkoitan mun mielikuvituskontaminaatiojuttuihin koskemista, tietenkään en anna heidän koskea mihinkään oikeasti vaaralliseen). Koskin myös yhteen oikeasti melko haastavaan juttuunkin puolipakon edessä, pesin kädet kyllä sen jälkeen mutten mitenkään yltiöpäisesti. Olin vähän väsynyt tsemppaamiseen, mutta kohtuu tyytyväinen kumminkin onnistumisista.
No joo, sitten tuli joulupukki ja jakoi paljon lahjoja :) Avattiin lahjoja, ja yhdessä Aan paketissa oli tosi hieno merkkivaate mun vanhemmilta. Se oli hiukan siinä ja siinä mahtuuko. Isäni sanoi jotenkin hassusti et oli vähän unohtunut kaappiin tms. Sit vähän myöhemmin sanoi, et se on heidän alkuvuoden ulkomaanreissultaan (josta olin erikseen pyytänyt etteivät tuo tuliaisia kontaminaatiosyistä). Ajattelin, että hän vain vitsailee, ja näin antoi sitten ymmärtääkin. No ilta jatkui mukavasti, kunnes paljastui, että sieltähän se paita kuitenkin oli. Naps, siinä katkes kamelinselkä :( Kaikki kontaminatioasiat tulvi mieleen, ja ennen kaikkea se, että miten näin voi käydä, en voinut olla itkemättä. Ensinnäkin, että olivat ostaneet sieltä vastoin mun pyyntöä tuliaisen (työläisen, ehdotti kännykän ennakoiva tekstinsyöttö näin kevennyksenä :D) Ja toiseksi, eivät olleet aluksi ihan rehellisiä lahjan suhteen. Tuli jotenkin petetty olo. Siihen loppui mun illanvietto ja lähdin suihkun kautta nukuttaan lapsia. Äitini tuli juttelemaan, ja kyseli että onko tää OCD mennyt yhtään parempaan suuntaan. Kun ei tätä oikein musta kuulemma huomaa. Jep jep. Sitten Koon kanssa juteltiin, mutta hän tuntui aluksi olevan huolissaan mahdollisesti kontaminoituneista muista tavaroista enemmän kuin musta ja sanoi, että mitä väliä jos tsemppasin koko päivän, kun näin kävi kuitenkin. Kannustavaa, eikös.
No, Koo meni vielä jutteleen hetkeksi mun vanhempien kanssa ennen nukkumaantuloa. En tiedä mitä kaikkea olivat jutelleet. Koo oli kuitenkin nukkumaan tullessaan paremmalla mielellä, ja aidosti tuntui olevan kuitenkin tyytyväinen että yritän tsempata, ja oli empaattinen muutenkin.
Loppujen lopuksi mulla oli kuitenkin paha mieli siitä, että pilasin kaikkien jouluaattoillan. Ja aiheutin pettymystä. Ei, ei tää tilanne kauhean paljon ole parantunut.
Joulupäivänä sitten juteltiin aiheesta. Äiti kysyi että sopisiko mulle jos he kävisivät juttelemassa lääkärilleni yleisellä tasolla OCD:stä että ymmärtäisivät paremmin, nettitieto on vähän sitä sun tätä. Voisihan se olla hyvä. Varsinkin kun isäni tuntuu ajattelevan, että tää on vaan ongelma, joka hoidetaan helposti pois noin vain, altistamalla. Äiti ehdotti myös että voisin kertoa asiasta muutamalle lähimmälle ihmiselle. Kai pitäisi.
Sitten lähdimme Koon vanhemmille jatkamaan joulun viettoa. Tavallaan oli kiva mennä, tavallaan stressaavaa, sielläkin kun on niitä vaikeita kohteita. Ja niinku arvata saattaa, näin jo pihaan ajaessamme ikkunasta, että Koon äidillä oli päällä yksi "kontaminoitunut" paita, hiukan alkoi ahdistaa. Enhän mä kehdannut sanoa, että käy vaihtamassa paita. Joten koko ilta meni sitten sitä väijyessä, yrittäessä katsoa etteivät lapset, uudet siellä saadut lahjat ym. osu paitaan. Voin sanoa, ettei siinä paljon rentoutunut. Onneksi siellä oli serkkuja ym. paikalla, joten meidän lapset eivät olleet ainoita huomion keskipisteitä... Välillistä kontaminaatiota en edes halua ajatella, mahdotonta kontrolloida tuolla. No Tapaninpäivä sujui onneksi olosuhteisiin nähden hyvin, paita oli vaihtunut jne.
Summa summarum. Meillä on nyt valtavasti lahjoja, joille en tiedä mitä tehdä. Aan saaman ahdistuksen aiheuttaman lahjan palautin heti vanhemmilleni. Päätin, että muita siellä saatuja lahjoja yritän käyttää, osa onnistuu varmasti helpohkosti, osa ei, riippuen vähän. Toisen mummolan lahjat ovatkin sitten vielä hankalammat, niistä en tiedä. Voi itku. Ehkä muutaman saan käyttöön. Vaatteita vaihtelin koko porukalle normivaihtelun lisäksi sen mukaan, miten estäisin kontaminaation leviämistä... Välillä mulla oli olo, että tuli iskua iskun perään, kun yhdestä oli päässyt hiukan toipumaan, niin uutta tuli. Vaikka eihän kukaan mulle tahallaan huonoa oloa tahtonut tai edes tiennyt aiheuttavansa.
No joo, sieltä palattiin mökille sitten. Nyt tällä hetkellä ollaan vaan Koon ja lasten kanssa täällä, ja vihdoin aivot saa hiukan lepoa kontaminaatioista. Voin sanoa, että ei tää helppoa ole. Järjetöntä ja hölmöä kyllä. Kun nytkin olis ollut kaikki ainekset erinomaiselle joulunvietolle, niin pitääkö sitä itse yrittää pilata.
Jottei jäisi niin negatiivinen sävy kirjoituksesta, niin uskon että lapsilla (ja miksei muillakin) on ollut oikein kiva joulu :) Ja oon tosiaan (osin OCD:n auliilla avustuksella) oppinut nauttimaan hetkestä, joten jopa mulla on ajoittain ollut oikein ihanaa kaikesta huolimatta <3
3 kommenttia:
Kiitos Polunpolkija viestistäsi! Olin alkamassa just kommentoida sulle, kun sähläsin ja vahingossa poistin sen :( Katotaan löydänkö sen vielä jostain... Nimimerkillä Kännykällä sählääjä
Jee, löysinpäs ton vahingossa poistamani viestin :) Eli tässä näin:
Kyl noi pienet tsemppauksetkin on askel oikeaan suuntaan, eikä sitä voikaan yhtäkkiä kaikki kontaminaatio pelot heittää romukoppaan, vaikka kuinka haluaisikin. Toi lahjajuttu kuulostaa niin samanlaiselta kuin mitä meillä oli, muksu sai nimittäin lahjaksi housut ja paidan mitkä oli tuotu ulkomaan matkoilta sellaisesta mua erittäin paljon ahdistavasta maasta.. ymmärrän täysin reaktiosi, etenkin kun vanhempasi tiesivät ahdistuksestasi, meillä noi kummit ei tiedä mun ocd.stä mitään joten eivät voinu ees aavistaa miltä kyseinen lahja musta tuntui.. halaukset sullekin sinnepäin!
Polunpolkija
Lähetä kommentti