Eilen kävin taas pitkästä aikaa terapiassa. Taisi olla pari kuukautta edellisestä, olin joutunut perumaan muutaman ajan, ja sitten oli joululomat. Jonkun verran ahdisti mennä lääkäriasemalle taas, siitä miksi, olikin jo vähän juttua täällä: Vieläkö kerran. No joo, siitä tapahtumasta alkaa olla jo aikaa, eli kontaminaatio hieman helpottaa, mutta eihän se koskaan kokonaan mene pois. Silloin tapahtumakerran jälkeen mietin jo, että mihin toiseen toimipisteeseen voisin mennä samalle lääkärille. Mutta sitten päätin, että ei, mä meen tonne vaikka olis vaikeaa. Ja onhan siellä käynti nyt sitten hankalaa, ja enhän mä juuri mihinkään siellä koske. Sisälle ulko-ovesta livahdan jonkun toisen perässä koskematta kahvaan... Ja pois pääsen työntämällä oven auki jalalla... Sarjassa nolot tunnustukset.
Terapiakäynti itsessään oli ihan hyvä. Tehtiin tokaa kertaa rentoutusharjoitus, ja täytyy myöntää, että ehkä siitä saattaa olla jonkin verran hyötyä ahdistuksen hallinnassa. En yleensä perusta kauheasti mistään hömppäjutuista. Mutta vissiin noista hengitysharjoituksista tms. saattaa olla ihan tutkitustikin jotain apua, täytyy varmaan lukea tarkemmin. Että ehkä vois sit kotonakin kokeilla jotain yksinkertaista hengitysharjoitusta. Onko teillä kokemusta noista?
Muuten juteltiin vähän siitä miten nyt menee. Huomasin taas pikku optimistin itsessäni kertovan mitkä asiat menevät paremmin. Koska moni pikku asia on paremmin. Mutta siis perusongelma on ja pysyy, ja kaikki on vaikeaa edelleen. Joo, kyllähän se arki on helpompaa, kun iltasuihku on nykyään taas suht normaalin pituinen ja pystyn koskemaan useimpiin valokatkasijoihin, kahvoihin jne. kotona ilman apuvälineitä... Mutta siitä on vielä pitkä matka normaaliin. Mutta mun on helpompi olla, kun tarraudun näihin pieniin edistysaskeliin.
Muutenkin vuosi on siis lähtenyt kivasti käyntiin. Jii oli vähän kipeänä alkuviikosta, mutta muuten normikuviot. Aa tässä joku päivä valitti, ettei haluaisi mennä hoitoon. Ihmettelin sitä, kun on tuntunut, että lapset viihtyvät siellä tosi hyvin. Kysyin sitten, että eikö sinne ole kiva mennä. On kuulemma, mutta on vielä kivampaa olla kotona. Äidin kulta <3
Täytyy vielä vähän kommentoida, Venla-gaala näyttää tulevan telkasta. Vain elämää- ohjelma sai vissiin jonkun Venlan. En hirveän paljon sitä sarjaa seurannut, mutta vaikutti ihan ok:lta se mitä siitä näin. Tosin mua vähän huvitti se, kun ne laulajat oli niin kovasti liikuttuneita ja vähän väliä tippa silmässä. Hassua ajatella, että jostain muusta ammattiryhmästä olis vastaava ohjelma. Ajatelkaas kun siellä pöydän ääressä olis joukko jonkin muun alan ammattilaisia. Sitten kehuisivat toisiaan tippa silmässä liikuttuneina kuinka upeasti osaavat tehdä työnsä :D En tiedä, musta se oli vähän jotenkin liioiteltua ja ajoittain hiukan huvittavaakin :D
P.S. Pienenä loppukommenttina, päätin jo viime postausta kirjoittaessani alkaa kirjoittaa ocd:n pienillä kirjaimilla. Se ei ansaitse isoja kirjaimia, vaikka kuinka oikeaoppista olisikin
Terapiakäynti itsessään oli ihan hyvä. Tehtiin tokaa kertaa rentoutusharjoitus, ja täytyy myöntää, että ehkä siitä saattaa olla jonkin verran hyötyä ahdistuksen hallinnassa. En yleensä perusta kauheasti mistään hömppäjutuista. Mutta vissiin noista hengitysharjoituksista tms. saattaa olla ihan tutkitustikin jotain apua, täytyy varmaan lukea tarkemmin. Että ehkä vois sit kotonakin kokeilla jotain yksinkertaista hengitysharjoitusta. Onko teillä kokemusta noista?
Muuten juteltiin vähän siitä miten nyt menee. Huomasin taas pikku optimistin itsessäni kertovan mitkä asiat menevät paremmin. Koska moni pikku asia on paremmin. Mutta siis perusongelma on ja pysyy, ja kaikki on vaikeaa edelleen. Joo, kyllähän se arki on helpompaa, kun iltasuihku on nykyään taas suht normaalin pituinen ja pystyn koskemaan useimpiin valokatkasijoihin, kahvoihin jne. kotona ilman apuvälineitä... Mutta siitä on vielä pitkä matka normaaliin. Mutta mun on helpompi olla, kun tarraudun näihin pieniin edistysaskeliin.
Muutenkin vuosi on siis lähtenyt kivasti käyntiin. Jii oli vähän kipeänä alkuviikosta, mutta muuten normikuviot. Aa tässä joku päivä valitti, ettei haluaisi mennä hoitoon. Ihmettelin sitä, kun on tuntunut, että lapset viihtyvät siellä tosi hyvin. Kysyin sitten, että eikö sinne ole kiva mennä. On kuulemma, mutta on vielä kivampaa olla kotona. Äidin kulta <3
Täytyy vielä vähän kommentoida, Venla-gaala näyttää tulevan telkasta. Vain elämää- ohjelma sai vissiin jonkun Venlan. En hirveän paljon sitä sarjaa seurannut, mutta vaikutti ihan ok:lta se mitä siitä näin. Tosin mua vähän huvitti se, kun ne laulajat oli niin kovasti liikuttuneita ja vähän väliä tippa silmässä. Hassua ajatella, että jostain muusta ammattiryhmästä olis vastaava ohjelma. Ajatelkaas kun siellä pöydän ääressä olis joukko jonkin muun alan ammattilaisia. Sitten kehuisivat toisiaan tippa silmässä liikuttuneina kuinka upeasti osaavat tehdä työnsä :D En tiedä, musta se oli vähän jotenkin liioiteltua ja ajoittain hiukan huvittavaakin :D
P.S. Pienenä loppukommenttina, päätin jo viime postausta kirjoittaessani alkaa kirjoittaa ocd:n pienillä kirjaimilla. Se ei ansaitse isoja kirjaimia, vaikka kuinka oikeaoppista olisikin
kirjoittaa se niin :D
2 kommenttia:
Mä luin sellaisen kirjan kuin : Mielekkäästi irti ahdistuksesta. Siinä oli ihan hyviä harjoituksia ja muutenki antoi vähän näkökulmaa omaan ahdistukseen. Suosittelen! Ei siis oo sellainen kirja jota luetaan kannesta kanteen vaan enemmänki semmone selailtava :) ite ostin kyseisen kirjan Suomalaisesta kirjakaupasta.
Polunpolkija
Kiitos vinkistä! :)
Lähetä kommentti