Lomakuulumisia

Kovaa vauhtia menee loma. Ollut sekä ihania  että ahdistavia hetkiä. Oltiin aluksi parin tuttavaperheen kanssa kylpylälomalla pari vuorokautta. Aluksi oli oikein mukavaa, mutta sitten vaihteeksi näin ocd-ahdistavan henkilön (oikeasti ei varmastikaan ollut sellainen mitä ehkä kuvittelin). Ja myöhemmin takaisin tullessa huoltoasemapysäyksellä toisen henkilön... Mutta siis ahdisti paljon, vaikka luultavasti kumpikaan ei ollut mitä pelkäsin. Ja seurauksena mun epäilyistä, oli isot ocd-kuviot kun tultiin pois sieltä, roskiinkin meni taas kamaa :( Koo oli hermostunut mulle (ymmärrettävää, tosin aivan kohtuuttomasti aluksi).
Tuntuu siltä etten voi mihinkään mennä, kun vähintään jossain vaiheessa näen jonkun "epäilyttävän" henkilön. Niin ärsyttävää. Ja rajoittavaa.

Tämän jälkeen ollaan oltu mökillä, osittain samaan aikaan vanhempieni kanssa ja lasten serkkujen perheen kanssa. Siellä voi aika hyvin rentoutuakin, kun voi olla näkemättä tuntemattomia. Onhan mökilläkin muutamat ongelmajuttunsa. Mutta vähemmän kuitenkin. Pää saa vähän lepoa. Tosin oon huomannut, et kun ollaan mökillä vain oman perheen kanssa, alan kehitellä ocd-juttuja, mut sit kun vanhemmat on paikalla, onnistun rajoittamaan niitä, kun en kehtaa niin paljon säätää. Jännä juttu.

Myös yhdet juhlat juhlittiin tässä välissä, oli mukava nähdä tuttuja. Tosin iso määrä lapsia kerralla kyllä aiheuttaa sen, ettei kenenkään kanssa kunnolla ehdi jutella. Ja lapset koskee vähän sinne sun tänne, mikä on hiukan altistusta.

Nyt sitten ollaan matkalla Koon vanhemmille muutamaksi päiväksi. Toivon, et mitäänisompaa ocd-hässäkkää ei tällä reissulla nyt tulisi...

Säiden puolesta ihanan lämmintä ollut, tykkään. Kätevää kun ei tarvitse miettiä kovasti lasten tai omaakaan pukeutumista. Mökillä myös ukkostikin muutamaan kertaa hiukan, siitäkin tykkään (jos kaikki on turvallisessa paikassa). Aa ja mä istuskeltiin mökin terassillakin ja kuunneltiin kaukana jylisevää ukkosta. Niitä ihania lomahetkiä :)

Lomalla

Kyllä tätä on odotettukin, lomaa nimittäin! Oon ollut lasten kanssa kotosalla tämän viikon Koon ollessa vielä töissä. Tai oikeastaan puoliksi ollaan majailtu mummolassa, niinku nytkin :) Täällä on ocd-juttujen kannalta helpompi olla. Tänään jäädään yökyläänkin.

Sit siitä viime viikon terapiasta. Että mua ahdisti mennä sinne. Ja jännitti. Pelkkä altistuksesta puhuminen siis... Mutta siitähän tietty puhuttiin. Mä arvelin etten nyt syksyllä pysty aloittamaan sitä. Suurimmaksi osaksi koska mua ahdistaa se liikaa. Osin siksi, että töiden takia nyt syksy on tiukkaa, enkä pystyisi käymään altistusterapialle tarvittavan usein. Mutta ensi vuoden alku töiden puolesta ei ainakaan ole niin kiireistä aikaa. Jospa silloin saisin itsestäni sen irti. Yritän henkisesti valmistautua siihen...
Nyt mulla alkaa myös kesätauko terapiasta. Oon nyt tosiaan käynyt siellä pari vuotta, juteltiin siitä. Käyntejä yli 30, hui!  Määrä tuntui musta hurjalta, mutta ei se kai ole, Kela kuulemma korvaa vuodessa nelisenkymmentä käyntiä tai jotain.
Hän kysyi myös, haluanko jatkaa terapiaa. Eihän merkittävää muutosta ole tullut, enkä altistusta vielä halua. Mutta koen käynnit kuitenkin aika tärkeiksi. Ja eihän tää kai huonommaksi tänä aikana ole mennyt. Eli onhan sekin jotain... Jäi kuitenkin vähän sellainen olo, että onko terapeutin mielestä järkeä jatkaa ilman altistusta. Tai sit vaan kuvittelin. SSRI:n ajattelin aloittaa loppukesästä ennen terapian alkua.

Tällaista höpinää tänään. Kivaa loppuviikkoa, toivottavasti ens viikolla olis lämmintä :)