Pikku hiljaa kohti arkea

Ollaan käyty Koon vanhemmilla. Mökkeilty sekä keskenämme, ystäväni seurassa että vanhempieni kanssa. Mutta niin vaan se loma taas lähestyy loppuaan. Toisaalta tylsää, toisaalta jollain tavalla odotankin jo syksyä.

Meillä tulee jonkin verran muutoksia normikuvioihin. Mulle tulee yksi lisäsivutyöprojekti, joka on osin paluuta muutaman vuoden takaiseen, ihan mukavaa. Tärkeimpänä muutoksena kuitenkin lasten hoitopaikan vaihtuminen, kun meidän iki-ihana perhepäivähoitaja lopettaa. Mukavaan lähipäiväkotiimme ei saatu paikkoja, kohtuullisen lähelle kuitenkin toiseen. Lisäksi olimme jo pidempään miettineet kielikylpytyyppistä päivähoitoa hiukan kauempaa. Kävin sitten tutustumassa vielä paikan päällä näihin molempiin, ja toisen jälkeen tuli olo, ettei kuitenkaan sinne. Toisessa paikassa lapset joutuvat kyllä huonona puolena eri ryhmiin, ja on hankalamman kuljetusmatkan päässä, mutta muuten kokonaisuus tuntui paremmalta, se on vähemmän laitosmainen ja jollain tavalla, noh, vaan tuntui paremmalta. Kielikylpyä kokeilemaan siis :) Ja ainahan voidaan hakea myöhemmin vielä uudestaan lähipäiväkotiin, jos tuo ei tunnukaan hyvältä. Harmi kuitenkin, että hyviä (ja vapaita) pphoitajia on niin harvassa. Ihan ehdottomasti mun lemppari hoitomuoto. Toisaalta luulisin, että Aa tykkää siitä, että saa enemmän leikkiseuraa, miksei Jiikin.

OCD-mielessäkin tää suurempaan hoitoryhmään siirtyminen hiukan ahdistaa mua. Kun lapset tulevat olemaan kontaktissa moneen ihmiseen, joita itse en kunnolla edes tunne. Tai tiedä taustoja. Ym ym ym. Mutta sama tilannehan se on sitten kun koulu kuitenkin alkaa. Joo, ja siis oon kelannut jo, että pitäiskö lasten alkaa (mun lisäksi) käymään suihkussa kotiin tultua... No ei todellakaan, mun pitäisi itse lopettaa se ylimääräinen kotiintulosuihku! Käsien pesu ja kotivaatteiden vaihto saa riittää, se nyt muutenkin on järkevää. 

Vielä olisi kuitenkin yhdet juhlat ennen arkea juhlittavana :) Mä kun en voi (kiitos ocd:n) meille kutsua ketään (vielä), ja kuitenkin halua olisi, vanhempani antavat käyttää omaa kotiaan <3 Ja me sitten siellä järkätään juhlat, ja oon aika innoissani siitä! Ennen tykkäsin kuitenkin paljon kutsua kavereita ym. kylään. On siis mahtavaa, että nyt piiiitkästä aikaa voin juhlat järkätä!!! :) Seuraavalla kerralla toivottavasti jo kotona kuitenkin ;)

Pikapäivitys kesälomalta

Niin se kesäloma vaan on kohta puolivälissä. Viime viikon miniloma Koon sisarusten kanssa sujui aika hyvin :) Ilma sattui olemaan ihana, lapset kävi meressä hieman polskuttelemassa, kiipeilivät leikkitelineillä, hassuttelivat serkkujen kanssa. Käytiin kävelyillä, syötiin yhdessä isolla porukalla. Ja seura oli tosiaan oikein mainiota :) Eihän se reissu nyt ocd-mielessä ihan ku Strömsössä mennyt, mutta paremmin kuin edellisen kesän vastaava reissu. 

Muuten ollaan oltu lähinnä kotosalla, mun vanhemmilla kylläkin käyty. Ja vastasyntynyttä vauvaa pääsin ihastelemaan, aika ihana oli taas sellaista kyllä sylissä pitää. Aina sitä jaksaa vaan ihmetellä miten pikkuisia vastasyntyneet ovatkaan <3
Seuraavaksi suunnitteilla Koon vanhemmilla käyntiä, mökkeilyä, muutamat koko perheen juhlat ym. 

Tällainen pikapäivitys nyt vaan, kello on todellakin nukkumaan menon verran, hyvää yötä!

Kesälomalla

Se olis nyt sitten loma! Aika mukavaa. Mahtavia ilmojakin ollut :)

Alkuviikosta oli taas vanhempieni altistuskäynti meillä. Olin suurimman osan saanut tehtyä siitä mitä oltiin sovittukin. Nyt oon taas saanut vallattua pienen (mutta merkittävän) osan kodistamme takaisin käyttöön :) Suunnilleen ekaa kertaa ainakaan pariin vuoteen (tai itse asiassa pidempikin aika taitaa olla), että oon voinut olla kotona rennosti lasten kanssa sen sijaan, että olisimme vapaapäivinä menossa mun vanhemmille/ Koon vanhemmille/ mökille tms. rentoutumaan. Tietty siis ollaan oltu paljon kotonakin, mutta se on mun osalta ollut pitkälti stressaamista ja "suojelemista", vahtimista että kukaan ei koske ocd-ongelmakohtiin. Ja onhan se vieläkin sitä osittain. Mutta siis nyt tän edellisen vanhempien käynnin jälkeen on käytännössäkin merkittävä ero aiempaan. Oon niin iloinen! Hieman harmittaa tosin, että heti pitäisi sopia seuraava urakka. Itsestäni tuntuu tärkeältä, että saan hetken nautiskella rauhassa saavutetusta vaiheesta, että jaksan taas tsempata seuraavaa kohti. Toisaalta, jollei sovittaisi heti seuraavaa, se helposti jäisi. Oon kyllä aika onnekas, että mun vanhemmat on lähteneet tähän altistuskäyntisysteemiin, näyttää nimittäin olevan tehokasta :) Mä niin toivon, että jouluna ihan joka nurkka meidän asunnosta olisi kaikkien käytettävissä. Ja että vieraitakin voisin pyytää, vaikka ihan yksi kerrallaan aluksi. Siihen tähtään, katsotaan miten käy.

Mutta lomasta vielä. Tarkoitus olisi pitää minihotelliloma Koon sisarusten ja heidän perheidensä kanssa. Huomenna lähdetään. Ristiriitaiset fiilikset mulla. Toisaalta hauskaa viettää heidän kanssaan aikaa, varsinkin Koon sisko on todella kiva ja meillä synkkaa hyvin :) Ja meidän kummipoikaa on aina ihana nähdä<3 Toisaalta oltiin viime kesänäkin vastaavalla porukalla kesäreissussa, oli oikein mukavaa, paitsi kunnes siellä sitten näin ocd-ahdistavan ihmisen, niin ahdistuin ihan kunnolla... (tosin eivät muut aikuiset sitä Koota lukuunottamatta tienneet). Koo silloin suuttui mulle, mikä tuntui tietty tosi pahalta, koska oli muutenkin niin kurja olo, ja siihen päälle sitten vielä huutoa ja haukkumista ym. Nyt jotenkin pelkään, että mitä jos sama toistuu... Mutta ei kai sitä voi jättää menemättäkään. Ja lapset nauttii serkkujen kanssa leikkimisestä. On kyllä tylsää, että kivoissa tapahtumissa ja menoissa on tämä ocd-varjopuoli. Mitä jos. Pilaa aika tehokkaasti suunnitteluiloa. Puhumattakaan itse tapahtumassa olemisesta. Mutta, niinku oon tainnut kirjoittaakin, että ocd on kyllä opettanut mut nauttimaan hetkestä, ja se on hyvä se :)