Se olis nyt sitten loma! Aika mukavaa. Mahtavia ilmojakin ollut :)
Alkuviikosta oli taas vanhempieni altistuskäynti meillä. Olin suurimman osan saanut tehtyä siitä mitä oltiin sovittukin. Nyt oon taas saanut vallattua pienen (mutta merkittävän) osan kodistamme takaisin käyttöön :) Suunnilleen ekaa kertaa ainakaan pariin vuoteen (tai itse asiassa pidempikin aika taitaa olla), että oon voinut olla kotona rennosti lasten kanssa sen sijaan, että olisimme vapaapäivinä menossa mun vanhemmille/ Koon vanhemmille/ mökille tms. rentoutumaan. Tietty siis ollaan oltu paljon kotonakin, mutta se on mun osalta ollut pitkälti stressaamista ja "suojelemista", vahtimista että kukaan ei koske ocd-ongelmakohtiin. Ja onhan se vieläkin sitä osittain. Mutta siis nyt tän edellisen vanhempien käynnin jälkeen on käytännössäkin merkittävä ero aiempaan. Oon niin iloinen! Hieman harmittaa tosin, että heti pitäisi sopia seuraava urakka. Itsestäni tuntuu tärkeältä, että saan hetken nautiskella rauhassa saavutetusta vaiheesta, että jaksan taas tsempata seuraavaa kohti. Toisaalta, jollei sovittaisi heti seuraavaa, se helposti jäisi. Oon kyllä aika onnekas, että mun vanhemmat on lähteneet tähän altistuskäyntisysteemiin, näyttää nimittäin olevan tehokasta :) Mä niin toivon, että jouluna ihan joka nurkka meidän asunnosta olisi kaikkien käytettävissä. Ja että vieraitakin voisin pyytää, vaikka ihan yksi kerrallaan aluksi. Siihen tähtään, katsotaan miten käy.
Mutta lomasta vielä. Tarkoitus olisi pitää minihotelliloma Koon sisarusten ja heidän perheidensä kanssa. Huomenna lähdetään. Ristiriitaiset fiilikset mulla. Toisaalta hauskaa viettää heidän kanssaan aikaa, varsinkin Koon sisko on todella kiva ja meillä synkkaa hyvin :) Ja meidän kummipoikaa on aina ihana nähdä<3 Toisaalta oltiin viime kesänäkin vastaavalla porukalla kesäreissussa, oli oikein mukavaa, paitsi kunnes siellä sitten näin ocd-ahdistavan ihmisen, niin ahdistuin ihan kunnolla... (tosin eivät muut aikuiset sitä Koota lukuunottamatta tienneet). Koo silloin suuttui mulle, mikä tuntui tietty tosi pahalta, koska oli muutenkin niin kurja olo, ja siihen päälle sitten vielä huutoa ja haukkumista ym. Nyt jotenkin pelkään, että mitä jos sama toistuu... Mutta ei kai sitä voi jättää menemättäkään. Ja lapset nauttii serkkujen kanssa leikkimisestä. On kyllä tylsää, että kivoissa tapahtumissa ja menoissa on tämä ocd-varjopuoli. Mitä jos. Pilaa aika tehokkaasti suunnitteluiloa. Puhumattakaan itse tapahtumassa olemisesta. Mutta, niinku oon tainnut kirjoittaakin, että ocd on kyllä opettanut mut nauttimaan hetkestä, ja se on hyvä se :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti