Lauantai-ilta ja mä oon yksin kotona sängyssä jo pötköttelemässä. Koo ja lapset lähti eilen Koon vanhemmille. Alunperin heidän piti tulla jo tänään kotiin, mutta päättivätkin tulla huomenna vasta. Mulla on yksi työhön liittyvä ikuisuusprojekti meneillään. Motivaatio lähellä -273,15 astetta. Mä niiiiin paljon mielummin olisin mun murulaisten kanssa, mutta pakko saada tää joskus valmiiksikin. Enkä yrityksestä huolimatta oo iltaisin työpäivän ja lasten nukkumaanmenon jälkeen kunnolla enää jaksanut tähän paneutua. Ja mulla on vähän sellainen periaate, että kun oon kotona lasten kanssa esim. viikonloppuisin, niin silloin en tee työjuttuja vaan yritän olla heidän kanssaan mahdollisimman paljon.
Joten, joskus sitä aikaa täytyy sitten vaan järjestää. Huokaus. Välillä tekee kyllä tosi hyvää olla vähän aikaa yksinäänkin, mutta se aika olisi kivampi käyttää johonkin muuhun...
No, jos ja toivottavasti kun saan tämän joskus valmiiksi, niin voin olla sitten tyytyväinen siitä, että jaksoin.
Eilen mulla alkoi psykoterapia vähän niinkuin siitä, mihin jäätiin joskus viime vuonna. Tänä vuonnahan erinäisistä syistä johtuen ollaan tavattu vain pari lyhyttä kertaa. En ollut huomannutkaan kuinka paljon tällaisia keskustelutyyppisiä terapiakäyntejä olin kaivannut! Mulla on ilmiselvästi vielä paljon asioita läpikäytäväksi... On jotenkin oudolla tavalla mukavaa kun voi jutella omista ajatuksistaan ja tunteistaan jopa hiukan itsekeskeisesti. Siinä ääneen pohtiessa saa joskus hyviä oivalluksia.
Jollain tavalla tuo terapiasuhde myös on aika omanlaisensa. Terapeuttini tietää minusta todella paljon ja minä en hänestä paljoakaan. Ja niinhän sen tietysti kuuluu ollakin. Jännää silti, miten paljon sitä voi luottaa toiseen ihmiseen, jota ei tavallaan lainkaan tunne. Onhan luonnollisesti vaitiolovelvollisuus jne. Mutta silti. Olen onnekas, kun sattui näin hyvä lääkäri kohdalleni :)
Niin, sitten vielä päivitys edelliseen postaukseen liittyen. Alkoholiongelmainen läheiseni on nyt sitten taas toistaiseksi päässyt selville vesille. Katkaisun kautta. Että näin. Mitäpä muuta tuohon sanoa.
3 kommenttia:
Moi! Innostuin todella paljon kun löysin tämän blogin illalla. Olen 23-vuotias kahden lapsen äiti, ja jonkinlaisia pakko-oireita ollu useamman vuoden. Tässä vähän listaa millaisia:
1. Ahdistanut ja ahdistaa kaikki likaiset asiat, elukoiden kakat ulkona, yleiset vessat, likaiset ihmiset.. Yhdessä vaiheessa ahdisti jos esim vaate osui kuivaankin linnunkakkaan, tää nyt ehkä hieman helpottanut. Yleisessä vessassa voin käydä jos on siistin näköinen, mutta ku istun yleisellä pöntöllä en viitsi sen jälkeen kotona istua samoilla kankuilla esim sohvalle. Vaan ensin pitää käydä suihkussa. Näihin liittyviä tilanteita on ollut paljon. Just sellasta tuo osui tuohon ja tuo tuohon ja nyt ei voi koskea ym. Vessan roskikset voi viedä vaan kumihanskoilla, keittiön roskiksen voi viedä ilmankin mutta roskakatoksessa olevaan pömpeliin pitää koskea paperin/toisen pussin avulla, ei käsin. Pyykkiä pesen meillä vaan minä, koska oon likasil käsil koskenu kylppärin kaappiin, pesukoneeseen ja töpseliin. Jos niihin koskee niin pitää pestä kädet.
2. Mulla on ollu puolisoni kanssa niin että jos joku on hänestä sanonu jotai negatiivista niin on pitäny sanoa se hänelle. Myös jos itse olen puhunu jotai negatiivista niin sekin pitää kertoa. Toisaalta onhan avoimuus hyväkin asia!
3. Joskus on ollu tarkistelua mut enemmän teini-iässä.
Nyt on suht uusina asioina tullu se että jos puhun jonku kans puhelimes nii kaikki asiat pitää sanoo tarkasti, esim jos sanoisin että "heräsin yhdeksältä" nii saattaa joutuu sanomaan että "ei kun en ole varma oliks se nyt ihan yhdeksän mut siinä tienoilla". Myös jos toisen lauseesta jää yksiki sana kuulematta nii pitää alkaa kysellä että mitä sä sanoit siinä välissä. Olen varmaan todella vaikea ihminen.
Moi, kiva kun jätit kommentin! :) Tuntuu mukavalta että ei ole yksin näiden asioiden kanssa, vaikken tätä tietty kellekään toivoisi.
Noi sun kuvailemat jutut kuulostaa tosi tosi tutuilta. Just toi, että joku koski johonkin joka koski johonkin jne. Mutta myös tuo, että asiat pitää sanoa tarkasti, ettei "valehtele" esim. juurikin noin ettei klo 9 vaan klo 9 maissa, jos ei ole varma. En ole tainnut siitä kirjoittaakaan, mutta voisinkin joku kerta tehdä postauksen aiheesta. Luulen kyllä et tiedän ainakin osittain mistä se mun kohdalla on lähtöisin.
Ja hei, tuskin sä oot sen vaikeampi ihminen kuin kukaan muukaan :) Se on toi ocd. Tsemppiä hurjasti!
Mä kommentoin tänne jatkossakin nii keksin itselleni jonku nimimerkin.. :D Olkoot nyt vaikka "gerbera". en keksi muutaka :D
t. tuo aiemmin kommentoinu anonyymi :)
Lähetä kommentti