Silmätulehdusta, kurkkukipua, yskää, nuhaa, kuumetta...

... noista on viimeiset 1,5 viikkoa koostuneet. Eka Aa, sitten Jii ja mä vähän koko ajan. Koo näyttäisi säästyneen tällä kertaa. Mutta ainakin huomenna Jii ja mä ollaan kotona vielä sairastamassa. Toivottavasti vihdoin torstaina oltais sitten jo arkikunnossa. Töissä jää hommia rästiin enkä haluaisi olla pois... toisaalta en haluaisi olla missään muualla ku mun pikkupotilaiden kanssa <3 Enkä kyllä tässä olotilassa vois itsekään töissä olla. Mut joo.

Jouduin perumaan viime viikon terapiankin näiden sairastelujen vuoksi. Tällä viikolla olis tarkoitus päästä jo paikalle, toivottavasti. Tällä hetkellä en niinkään kaipaa sitä, että pääsisin ocd-asioista juttelemaan, vaan lähinnä muista asioista. Kevään suunnitelmista lähinnä. 
Sain nimittäin viime viikolla sähköpostia yhdestä vanhasta työpaikasta, että olisinko vielä kiinnostunut eräästä projektista, josta oli muutama vuosi sitten puhetta. Olin tietty aika imarreltu, että kysyttiin ja mua ei oltu unohdettu :) Olin itsekin tätä asiaa nyt syksyllä pyöritellyt mielessäni, ja miettinyt, pitäisikö kysyä asiasta, mutten siis ollut saanut aikaiseksi, kun en ollut saanut päätettyä. No, nyt joku muu ratkaisi mun asian jahkailun :D Joten nyt asia yhtäkkiä tuli todella ajankohtaiseksi. Ja edelleenkään en osaa ihan päättää... 
Vaikkei terapeutti näihin asioihin tavallaan mitään kantaa otakaan, niin osaa ohjata ajattelemaan asioita eri vinkkeleistä. Mä luulen että tällaisesta keskustelusta hyötyisi varmaan melkein kaikki :) Ja varsinkin munlaiset ihmiset, jotka ei ole maailman parhaita päättämään asioita.

Mulla on kai hieman vaativa persoonallisuustyyppi, tai piirteitä siitä. Ei nyt ihan diagnoosiksi asti kummiskaan... ;) Mutta kuitenkin. Lähinnä vain itseäni kohtaan oon vaativa. Turhan tunnollinen joissain asioissa. Ja varmaan osin siksi tuo asioiden päättäminenkin on vaikeaa, kun haluan päättää oikein ja välttää virheitä. Jne. Jne. Jne. Taitaa olla ocd-ihmisillä aika tyypillinen ominaisuus silti.. Mikä on syytä ja mikä seurausta, hmm.

Muuten loppuviikosta olis hieman sukulointia tiedossa, parhautta <3

Sitä sun tätä

Mun piti kirjoitella viime viikolla jo terapiakäynnin jälkeen, mutta väsytti niin paljon että menin sitten vaan nukkumaan. Yleensä kirjotan blogia illalla ennen nukkumaanmenoa sängyssä, että se ei tosiaan oikein onnistu kovin väsyneenä :D 
Mutta nyt kun vielä muistaisin mitä ajatuksia mulla oli silloin. Terapiakäynti oli jollain tapaa kaksijakoinen. Eka puolisko juteltiin enemmän ocd:sta, ahdistusmielikuvia ym. En tykännyt, mutta ei varmaan ollut tarkoituskaan. Puhuttiin myös altistusasioista. Edellisen kerran terapiakotitehtävä onnistui joten kuten. Vähensin turhia kotiintulosuihkuja, mutta kyllähän niitä vielä jäi. Terapeuttini oli tullut siihen tulokseen, että koska etenemistä tapahtuu näin, niin jatketaan hidasta etenemistä. Eli ei shokkialtistusta mulle. Sopii :D 
Toinen puolisko vastaanotosta juteltiin enemmän tämän hetkisestä elämäntilanteesta, suunnitelmista. Mä oon jollain tavalla huono päättämään asioista, mutta siinä kun pohdiskelen ääneen, niin huomaan pääseväni usein jonkinnäköiseen tulokseen. On ollut hyödyllistä.

Mitäs muuta. Isänpäivää vietettiin eilen. Oltiin mun vanhemmilla viikonloppuna yötä, oli kivaa niinku yleensäkin :) Lapset antoi askartelemiaan lahjoja. Syötiin mun isän tekemää super hyvää ruokaa. Aalle tuli silmätulehdus ja heti perään flunssa. Saapa nähdä onko huomenna siinä kunnossa, että voi mennä hoitoon. Toivotaan. 

Nyt nukkumaan, kauniita unia!