Ahdistus iski taas puun takaa

Ahdistustilanne iski tällä viikolla. Pahin ehkä melkein kahteen vuoteen. Noh, ehkä vuosi sitten oli yksi melko vaikea tapaus myös. Huokaus. Niin sitä kuitenkin kuvittelee, että ocd-tilanne on mennyt paljon paremmaksi, kunnes taas käy näin. Ja joo, onhan se mennytkin. Mutta kyllä sitä aika syville vesille vieläkin näyttää välillä joutuvan. 

Olin siis töissä, ja meille tuli vierailija. Normijuttu. Paitsi ettei ollutkaan. Tää henkilö laukaisi mussa ocd-ahdistuksen... Jouduin vielä olla hänen kanssaan samassa huoneessakin ja keskustella. Voi elämä. Olisin halunnut vaan poistua tilanteesta asap, suihkuun jne. Mutta kokosin itseni, vedin keskustelun loppuun (okei, ehkä hieman pintapuolisemmin ja nopeammin ku normisti). Mutta kuitenkin. Mutta vitsit, ahdisti. Kun henkilö lähti, kävin heti pesemässä kädet (vaikkei oltu koskettu) ja varoin koskemasta kaikkea mihin tämä hlö koski. Ja sitten töiden sivussa ocd-selvitysmoodi: Pyysin vanhempiani hakemaan lapset hoidosta ja Koota menemään heille illalla. Mietin omaa selvitymisstrategiaani. Ja kotiin lähtiessä se oli jo hahmottunut. Kävin kotiovella hakemassa vaihtovaatteet (tuulikaapissa oli). Seuraavaa nolottaa tunnustaa, mutta menin uimahallin suihkuun, ettei koti kontaminoituisi (näin siis myös silloin kaksi vuotta sitten). Työssä käyttämäni vaatteet roskiin, suihkuun ja uudet vaatteet päälle. Sitten odottelin, että lapset menisivät nukkumaan mun vanhemmilla. Sitten sinne suihkuun. Sen jälkeen vasta alkoi hiukan helpottaa. Seuraavana aamuna menin kuitenkin reippaasti töihin (vältellen kuitenkin koskemasta moneen kohtaan). Aika noloa :( 

Optimisti mussa kuitenkin muistuttaa, että viimeksi vastaavassa tilanteessa ahdisti paljon enemmän, olin kaksi päivää pois töistä ahdistuksen takia jne. Että vaikka pieleen menee, niin ainakin tokeneminen sujui nyt nopeammin.

Muuten aika norppiviikko olis ollut. Mitä nyt Aalla korvatulehdus ja antibioottikuuri.

Että näin.