Mua jännittää huominen. Ja ahdistaa. Ja jännittää. Huomenna on nimittäin se kauan puhuttu ja pitkään suunniteltu terapiakäyntini, johon Koo tulee mukaan. Hän kävi keväällä kerran itsekseen juttelemassa terapeutilleni (tietty siis mun luvalla). Mutta nyt me siis mennään ekaa kertaa yhdessä sinne.
Tarkoitus tietysti on keksiä Koolle keinoja pärjätä mun OCD:n kanssa, miten hän voisi elää mahdollisimman normaalisti. Ja sitä kautta saada meidän parisuhde ja mun pää paranemaan. Heh, aika kovat tavoitteet ;)
Mutta siis mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset tästä. Tiedän, että tämä on meidän molempien parhaaksi. Mutta toisaalta ahdistaa niin paljon se mitä ajatuksen siemeniä terapeutti saakaan istutettua Koon päähän ;) Hän varmasti kannustaa Koota olemaan normaalisti, joka tietysti tarkoittaa olemaan tekemättä/ tekemään vähemmän mun pyytämiä OCD-juttuja... Hyvä Koolle, mutta tämä taas aiheuttaa luonnollisesti mulle paaaljon ahdistusta. Mun on pakko sitten tulla toimeen asian kanssa, mutta tuntuu kyllä etten pysty.
Lisäahdistuksena on sitten vielä se pari viikkoa sitten edellisellä käynnilläni tapahtunut "kontaminaatio", josta jo kerroinkin, ja pelkästään sinne lääkäriasemalle meneminenkin tuntuu kovin vaikealta. Varsinkin kun en mene yksin, enhän voi kuitenkaan vaikuttaa kaikkeen mihin Koo koskee ym. Meinasin jo siirtää tätä yhteisaikaa, mutta Koo sanoi sitten menevänsä sinne yksin. Että näin.
Eli siis henkisesti rankka päivä odotettavissa huomenna. Mitenköhän mä pärjään. Kai pärjään kun on pakko pärjätä. Ei voi kuin huokaista.
Miksi mulla on tää OCD, kysyn vaan (taas kerran).
4 kommenttia:
Jännitän sun puolesta! Olet kyllä rohkea, itse en uskaltanut ottaa miestäni ollenkaan mukaan terapiaan juuri sen takia, että saattaisin menettä kontrollin. Samalla annoin OCD:lle lisää tilaa riehua :(
Toivottavasti kaikki menee hyvin! Olen hengessä mukana!
Polunpolkija
Kiitos tsempityksestä! Ja kiva kuulla että joku ymmärtää mistä on kyse :) Vaikea on kontrolloida muita, mutta Koo tietää mun kuviot ja paljon tekee niiden mukaan, ja meillä on jonkunlainen hatara tasapainotilanne nyt. Pelkään, että huomisen jälkeen kaikki keikahtaa taas...
Onko sulla Polunpolkija paljon juttuja, joita pyydät miestäsi tekemään? Miten hän suhtautuu?
Mun pelon kohde on sen verran typerä, et en kehtaa sitä sanoa, mutta enimmäkseen mun ahdistus koskee elintarvikkeita, kosmetiikkaa erilaisia materiaaleja ja tietyistä maista tullutta tavaraa, kaikessa siis pelkään kontaminaatiota pelon kohteeni kanssa. Näin ollen mä oon yrittänyt rajoittaa mieheni syömisiä, juomisia kosmetiikan (dödö, shampoo..) käyttöä, sit kyttään mieheni käsien pesua ja vaatteitten pesua. Meillä on myös kotona ruokailuvälineitä (pannuja, paistinlastoja..) joita en halua käytettävän kun lapsille laitetaan ruokaa.. tää lista on aika pitkä ja kuulostaa aika hirveeltä nyt kun sen kirjoitin tähän, mutta olen (ocd on) pyrkinyt hienovaraisesti kiertelemällä kaartelemalla muokkaamaan mieheni tekemiset mulle siedettäväksi. Siksi en uskaltanut ottaa miestäni mukaan terapiaan. Mieheni kyllä tietää pelkoni ja sairauteni, mutta luulen, että hän ei oo tajunnut kuinka paljon on taipunut tekemään asioita rairauteni takia.
Polunpolkija
Siis kuulostaapa uskomattoman tutulta! Myös mä välttelen jonkin verran mm. tietyistä maista tuotua tavaraa, koska olisi saattanut kontaminoitua ahdistuksen kohteeni kanssa. Ja toi hienovarainen ohjailu on mullekin tuttua ;)
Lähetä kommentti