Oon jotenkin hiukan stressaantunut tällä hetkellä. Mulla on miljoona työprojektia tehtävänä, osa on roikkunut jo pitkään tekemättömänä, kun kiireellisemmät hommat on menneet edelle. Ja uusia vaan pukkaa.
Ja kotona, voi elämä, täällä sitä tekemistä vasta onkin rästissä. Kun ocd:n takia siivoaminenkin on sellainen pitkä, aikaavievä ja työläs projekti, sitä tulee vaan lykättyä eteenpäin. Jossain vaiheessa sitten on pakko, mutta ajankohta täytyy olla sellainen, että lapset ovat poissa kotoa tai nukkumassa. (Ja pitää olla suojahanskat ym. kun siivoan joitain paikkoja. Ja sitten on vielä ne jotkut kohdat, joihin en vaan koske). Koo kyllä mielellään siivoaisi, mutta ei se oikein tahdo onnistua, kun mulla on niin paljon niitä ocd:stä johtuvia ohjeita.
Sitten on tää ocd:sta eroon -projekti. Tuntuu, että tuotan niin monille pettymyksen, kun en vieläkään ole päässyt siitä eroon. Kaikille, jotka tästä tietää. Koolle tietenkin. Vanhemmilleni. Ja lääkärillenikin. Tuntuu vaan, että on niin paljon kaikkea, ettei mulla riitä oikein energia sen kanssa painimiseen. Mutta onko se vaan tekosyy, kai pitäisi vaan jaksaa.
Lisäksi oon kehittänyt stressin siitäkin, etten ole kovin hyvä kaverikaan, kun en oikein ehdi/jaksa nähdä. Pitäisi jaksaa, kyllähän siitä saa paljon energiaa.
Lasten suhteenkin mulla on vähän huono omatunto. Hoitopäivät saisivat olla lyhyempiä, ja mun pitäisi ulkoilla enemmän heidän kanssaan talvisinkin. En vaan jaksa sitä pukeutumisruljanssia ja kylmässä ulkona oloa, joten talviviikonloppuisin, jossei ole muuta menoa, saatetaan olla vain kotosalla. Siitä Koo jaksaa mulle kuittailla. Tosin kesällä oltiin sitten kuulemma liikaakin pihalla...
Aika paljon kaikkea siis. Jotenkin on niin kovin riittämätön olo. Haluaisin olla tehokas ja aikaansaava. Jollain tavalla ymmärrän, että taidan vaatia itseltäni hiukan liikaa. Mutta miten muut sen sitten tekee, ja saa sen näyttämään vielä helpolta?
Mistä ihmeestä sitä saisi vuorokauteen lisää tunteja? Heh, aluksi kirjoitin vahingossa että mistä ihmeestä sitä saisi vuorokauteen lisää hommia :D
Tällaista tällä kertaa, Keltainen Bansku kiittää, kuittaa, ja alkaa nukkua :)
4 kommenttia:
Hei, löysin blogisi sattumalta ja olen todella iloinen että kirjoittelet näin hyvin ocd:sta! Aloin seurustelemaan ocd miehen kanssa ja kaipaan juuri tällaisia arkisia näkemyksiä ocd-ihmisen näkövinkkelistä.
Paljon voimia sinulle terapiaan ja paranemiseen, Se on varmasti pitkä ja mutkikas tie, mutta kuulostaa että ympärilläsi on ihmisiä jotka tukevat. Olet varmasti riittävä heille, älä epäile sitä yhtään. Tsemppiä sulle ja toivottavasti saan kuulla lisää turinoita ocd:stä pärjätäkseni paremmin puolisoni kanssa ja ollakseni paremmin hänelle tukena hänen paranemisprosessissa
Hei! Kiitos kommentistasi, on tosi kiva kuulla ketä siellä ruudun toisella puolen on :)
Susta on varmasti iso apu miehellesi! Ja hienoa että hän on kertonut sulle ocd:staan, mullahan meni vuosia ennen ku sain kerrottua siitä...
Jos- ja kun ;) - sulla meinaa mennä joskus hermo mieheesi ocd:n takia, niin kandee yrittää muistaa että se on vaan sairaus, ja yritä nähdä miehesi sen ohi. Näin ainaskin toivon mieheni yrittävän ajatella minusta :)
Tsemppiä ja jaksamista teille myös!
Aloitin myös oman blogin: polunpolkijanpolku.omablogi.fi
Kiitos innoituksesta!
Polunpolkija
Kiva juttu Polunpolkija, täytyykin tulla lueskelemaan ja kommentoimaan! :)
Lähetä kommentti