Edellisestä postauksesta onkin jo vähän aikaa. Ja sen jälkeen on taas sattunut ja tapahtunut. Välissä oli hiukan suvantovaihetta ja vapunviettoa. Käytiin syömässä ravintolassa vappulounas mun vanhempien kanssa. Ahdistelin koko menoa ocd-syistä, mut meni lopulta tosi hyvin :) Paikan päällä suorastaan nautin tollasesta normaalista sosiaalisesta tapahtumasta, ihan niinku ennen vanhaan ennen ocd:n vaikeutumista.
Mut tällä viikolla ocd iski taas oikein kunnolla. Yhtä pahasti, tai pahemminkin kuin viime kuussa, mistä kirjoitinkin. Nyt on ollut siis lyhyessä ajassa kaksi tosi vaikeeta "kontaminaatiotapahtumaa", ja keskihankaliakin kai muutama. Eli tilanne on vissiin mennyt huonompaan :( En tajua miksi. Ehkä huonoa tuuria, et oon sattunu näkeen noita pakko-oireiden laukaisijoita. Muuta en oikein keksi. Työt on menny ihan hyvin, eikä mitään erityistä stressiä ole ollut muutenkaan. Lisäksi mulla on hiukan paha mieli siitä, että ihmisillä on oikeitakin ongelmia, ja mä vaan valitan tällasesta mitä mun mieli keksii :(
Onneksi mulla oli terapeuttikäynti eilen. Edellisestä käynnistä oli tosiaan monta viikkoa. Sattui nyt hyvään väliin. Mut oli kyllä itkuisin käynti varmaan tähän asti. Oon jotenkin niin kyllästynyt tähän, ja ärsyttää kun en tajua miksi en saa tätä hallintaan. Kun järki sanoo ettei tässä oo järkeä :( Mut olo kyllä hiukan helpotti, kun voi oikeasti kertoa tunteistaan murehtimatta sitä, miten mun kertomukset vaikuttaa kuulijan elämään. Mun elämä ei kuitenkaan vaikuta terapeutin elämään kun sen terapiaistunnon ajan. Tunteiden vastaanottaja, sellainenhan hyvä terapeutti on. Ja oon kyllä tosi iloinen siitä, että mulla on mahdollisuus käydä siellä, hyvällä terapeutilla. Lääkitystäkin mietittiin. Nythän mulla ei ole mitään käytössä, kun edellisestä ei ollut hirveästi hyötyä, ja tuli hiukan haittoja. Varmaankin seuraavalla kerralla aloitetaan toinen lääke samasta ryhmästä. Rauhoittavistakin tällaisessa akuuttitilanteessa puhuttiin, mut en mä ainakaan vielä halua. Onhan se kauhea tunne kun kunnolla ahdistaa, mut toistaseksi oon siitä selvinnyt. Toinen juttu sitten on se, että onko järkeä olla ottamatta silloin ku sitä ihan oikeasti tarvitsisi. En tiedä. Jollain tavalla musta tuntuu, että ocd sais taas yhden erävoiton, jos rauhoittavaan joutuisin turvautumaan.
Mut joo. Nyt on viikonloppu, ja yritän vaan rentoutua. Huomenna on Suomen matsi ja Euroviisut, niitä olis tarkoitus seurata :) Ja onhan äitienpäiväkin. Aa ei meinaa malttaa odottaa sunnuntaihin asti, et saa antaa mulle jotain, mitä ovat askarrelleet hoidossa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti