Hiukan uusia tuulia

Kylläpäs on syyskuu mennyt hujauksessa. Lapset on siirtynyt välikausivaatteisiin, se on aika varma kesän loppumisen merkki. Mut ei se mitään. 
Mulla ei oikeastaan ollut nyt mitään varsinaista aihetta mistä kirjoittaa. Huomasin vain, että taukoa oli vähän tullut, ja ajattelin hiukan tänne jotain raapustaa.

Terapia on jatkunut kesätauon jälkeen. Ollaan nyt vähän eri kulmasta lähestytty mun ocd:ta. Toivottavasti se tuottaa tulosta. Altistus ei nyt juuri ole ajankohtaista. Aloitin myös muutama viikko sitten SSRI:n, vielä en ole huomannut juuri hyötyä, mutta annan sille aikaa. Eikä annoskaan ole kovin iso, eli sitäkin voi vielä kokeilla nostaa. Eli siinä mielessä hyvillä mielin, että uusia tuulia. Tosin ei mulla nyt valtavia odotuksia ole. 

Töissä on kiireistä, mutta kivaa (sitten kun pääsen sinne asti). Matkat on vähän rasittavia, kun kuvittelen näkeväni vähän väliä enemmän tai vähemmän jotain ocd-ahdistavaa... Mut pakko saada vaan itsensä sinne, kyllä se sit kuitenkin kannattaa. 
Ja työkaverit ovat myös huippuja. Olen muuten alkanut epäillä, että yhdellä toisellakin siellä on ocd, eri tyylinen kuin mulla kylläkin. Enkä tietenkään ole varma, mutta musta tuntuu siltä. Voi olla että joku päivä juttelen hänen kanssaan, jos sopiva tilanne tulee. Tai sitten ehkä en rohkenekaan. Mitä jos olenkin väärässä, ja paljastan sitten itsestäni tämän. Toisaalta kyllä luotan häneen, joten mitäpä se haittaisikaan... Noh, täytyy miettiä.

Mutta eipä nyt muuta, taidan kohtaa alkaa nukkua. Mukavaa viikonloppua!

Alkavan syksyn tunnelmia

Eilen töistä lähtiessäni näin henkilön, joka olisi ocd-ahdistanut mua ennen tosi paljon. Tai itse asiassa puhuinkin tälle henkilölle kun hän kysyi neuvoa. Mutta nyt ahdistikin vain vähän. Kävin toki suihkussa heti kotiin tultuani, mutta en ollut sillä tavoin kovin ahdistunut, enemmänkin "varmuuden vuoksi" kävin. Ja käytin samoja vaatteita tänään töissä! 

Tämä kontaminaatio on yksi niistä, joista koko aikuisiän ocd alkoikin. Mutta kuten olen varmaan kirjoittanutkin, ne alkuaikojen vaikeimmat kontaminaatiolähteet ovat helpottaneet, ja uusia tullut tilalle. Olin kyllä ennenkin huomannut ihan käytännössä näiden aiempien helpottuneen, sillä en ollut vähään aikaan esim. enää vältellyt tiettyjä paikkoja niin paljoa. Mutta nyt kuitenkin olin aikas tyytyväinen kun huomasin, että tämmöinen henkilökään ei kovasti ahdistanut :) Optimistina heti ajattelin, että ehkä on tosiaan toivoa päästä eroon ainakin osasta näistä muista tämän hetken ocd-ongelmista :) Koo taas pessimistinä (vai realistina) totesi tyyliin että lopputulos on sama, kun uusia on tullut tilalle. No joo, on kai se niinkin. Mutta tartun näihin pikku toivon rippeisiin silti :)

Muuten ei kummempia. Syksy on kalenterin mukaan kai alkanut, vaikka lämpöisiä päiviä on vielä ollut. Aa ja Jii ovat niin ihania kuin pienet ihmiset voivat olla. Aa on selvästi tullut isommaksi, pohtii kaikenlaisia monimutkaisiakin asioita. Jii myös on kasvanut, ja oppinut paljon uutta. Hauskaa on, kun he jo leikkivät keskenään ja välittävät selvästi toisistaan. No joo, ja tappelevatkin kyllä. Jos lasten kohdalta toivoisi jotain, niin Jii voisi nukahtaa iltaunille vähän nopeammin... Juu, ei ole isot murheet heidän kanssaan, hyvä niin. Ei voi olla muuta kuin tosi kiitollinen, että nuo pienet nukkuvat tuhisijat on olemassa <3