Kylläpäs on syyskuu mennyt hujauksessa. Lapset on siirtynyt välikausivaatteisiin, se on aika varma kesän loppumisen merkki. Mut ei se mitään.
Mulla ei oikeastaan ollut nyt mitään varsinaista aihetta mistä kirjoittaa. Huomasin vain, että taukoa oli vähän tullut, ja ajattelin hiukan tänne jotain raapustaa.
Terapia on jatkunut kesätauon jälkeen. Ollaan nyt vähän eri kulmasta lähestytty mun ocd:ta. Toivottavasti se tuottaa tulosta. Altistus ei nyt juuri ole ajankohtaista. Aloitin myös muutama viikko sitten SSRI:n, vielä en ole huomannut juuri hyötyä, mutta annan sille aikaa. Eikä annoskaan ole kovin iso, eli sitäkin voi vielä kokeilla nostaa. Eli siinä mielessä hyvillä mielin, että uusia tuulia. Tosin ei mulla nyt valtavia odotuksia ole.
Töissä on kiireistä, mutta kivaa (sitten kun pääsen sinne asti). Matkat on vähän rasittavia, kun kuvittelen näkeväni vähän väliä enemmän tai vähemmän jotain ocd-ahdistavaa... Mut pakko saada vaan itsensä sinne, kyllä se sit kuitenkin kannattaa.
Ja työkaverit ovat myös huippuja. Olen muuten alkanut epäillä, että yhdellä toisellakin siellä on ocd, eri tyylinen kuin mulla kylläkin. Enkä tietenkään ole varma, mutta musta tuntuu siltä. Voi olla että joku päivä juttelen hänen kanssaan, jos sopiva tilanne tulee. Tai sitten ehkä en rohkenekaan. Mitä jos olenkin väärässä, ja paljastan sitten itsestäni tämän. Toisaalta kyllä luotan häneen, joten mitäpä se haittaisikaan... Noh, täytyy miettiä.
Mutta eipä nyt muuta, taidan kohtaa alkaa nukkua. Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti