Eilen töistä lähtiessäni näin henkilön, joka olisi ocd-ahdistanut mua ennen tosi paljon. Tai itse asiassa puhuinkin tälle henkilölle kun hän kysyi neuvoa. Mutta nyt ahdistikin vain vähän. Kävin toki suihkussa heti kotiin tultuani, mutta en ollut sillä tavoin kovin ahdistunut, enemmänkin "varmuuden vuoksi" kävin. Ja käytin samoja vaatteita tänään töissä!
Tämä kontaminaatio on yksi niistä, joista koko aikuisiän ocd alkoikin. Mutta kuten olen varmaan kirjoittanutkin, ne alkuaikojen vaikeimmat kontaminaatiolähteet ovat helpottaneet, ja uusia tullut tilalle. Olin kyllä ennenkin huomannut ihan käytännössä näiden aiempien helpottuneen, sillä en ollut vähään aikaan esim. enää vältellyt tiettyjä paikkoja niin paljoa. Mutta nyt kuitenkin olin aikas tyytyväinen kun huomasin, että tämmöinen henkilökään ei kovasti ahdistanut :) Optimistina heti ajattelin, että ehkä on tosiaan toivoa päästä eroon ainakin osasta näistä muista tämän hetken ocd-ongelmista :) Koo taas pessimistinä (vai realistina) totesi tyyliin että lopputulos on sama, kun uusia on tullut tilalle. No joo, on kai se niinkin. Mutta tartun näihin pikku toivon rippeisiin silti :)
Muuten ei kummempia. Syksy on kalenterin mukaan kai alkanut, vaikka lämpöisiä päiviä on vielä ollut. Aa ja Jii ovat niin ihania kuin pienet ihmiset voivat olla. Aa on selvästi tullut isommaksi, pohtii kaikenlaisia monimutkaisiakin asioita. Jii myös on kasvanut, ja oppinut paljon uutta. Hauskaa on, kun he jo leikkivät keskenään ja välittävät selvästi toisistaan. No joo, ja tappelevatkin kyllä. Jos lasten kohdalta toivoisi jotain, niin Jii voisi nukahtaa iltaunille vähän nopeammin... Juu, ei ole isot murheet heidän kanssaan, hyvä niin. Ei voi olla muuta kuin tosi kiitollinen, että nuo pienet nukkuvat tuhisijat on olemassa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti