Tavallinen päivä, kahdelta kantilta

Ajattelin jatkaa hieman viime postauksen aihetta.

Mitä tein tänään, kahdelta kantilta kerrottuna:

1) Aamulla heräsin jo ennen kuutta, mutta nukahdan sitten onneksi vielä hetkeksi uudelleen. Ja harvinaista kyllä, koko porukka nukkui iPadin herätyskellon soittoon asti. Siitä sitten aamutouhujen jälkeen Koo vei lapset hoitoon, ja mä menin yhteen koulutukseen. Oli mielenkiintoista, vaikkakin hiukan raskas aihe. Tauolla juteltiin työkavereiden kanssa niitä näitä, oli mukavaa. Etuajassa loppuneen koulutuspäivän jälkeen ajelin kotiin, maksoin 
muutamia laskuja koneella ja ehdin lukea hetken kirjaa, ennen kuin Koo töistä tullessaan haki lapset ja tulivat kotiin. Olikin kiva nähdä heitä :) Ruoka olikin uunissa lähes valmiina. Söin muksujen kanssa kun Koo lähti kauppaan. Mä surffasin Pikku Kakkosen aikana hieman netissä. Kun Koo tuli kaupasta, purin kassit. Otettiin iltapalaa ja sitten taas iltatoimet tavalliseen tapaan. Nyt pötköttelen sängyssä nuo pienet tuhisijat taas vieressäni, he kun 
niin tykkäävät tässä nukkua. Mulla iPad seurana. Koo tulee nukkumaan joskus vähän myöhemmin. Ihan kiva päivä ollut :) 
Aika tavallinen työssäkäyvän äidin päivä, vai mitä?

No joo, sitten sama tarina hieman ocd-höystettynä, olkaatte hyvät:

2) Aamulla heräsin jo ennen kuutta, mutta nukahdan sitten onneksi vielä hetkeksi uudelleen. Ja harvinaista kyllä, koko porukka nukkui iPadin (joka on sängyssä pakastepussin sisällä "puhtaana") herätyskellon soittoon asti. Siitä sitten aamutouhujen jälkeen Koo vei lapset 
hoitoon, ja mä menin yhteen koulutukseen (valitsin ajoreitin niin, että riskit nähdä mitään erityistä ocd-ahdistavaa olisivat mahdollisimman pienet. Ajaessa mulla oli kertakäyttöhanskat, koska en halua koskea rattiin, auton avaimiin ym., koska ne ovat 
kontaminoituneita"). Oli mielenkiintoista, vaikkakin hiukan raskas aihe. Tauolla juteltiin työkavereiden kanssa niitä näitä, oli mukavaa. (En koskenut mihinkään ovenkahvoihin tms. kuin korkeintaan takin hihalla. Kahvinkin onnistuin ottamaan niin, etten joutunut koskemaan kahvipannuun). Etuajassa loppuneen koulutuspäivän jälkeen ajelin kotiin (lähellä kotia kuvittelin sivusilmällä nähneeni jotain ocd-epäilyttävää, käänsin auton ja tarkistin ettei ollut mitään. Tämä kahdesti. Tai taisi olla kolmesti. Eri kohdassa siis. Kotiin päästyäni otin heti eteisessä töissä käyttämäni vaatteet pois, ja suihkuun, niinkuin yleensäkin.) Maksoin muutamia laskuja läppärillä (koskin koneen näppäimiä vain muovipussilla) ja ehdin lukea hetken kirjaa (uutta ocd-kirjaa), ennen kuin Koo töistä tullessaan haki lapset ja tulivat kotiin. Olikin kiva nähdä heitä :) Ruoka olikin uunissa lähes valmiina (jääkaappiin ja hellan nappuloihin taas koskin vain pussin avulla). Söin muksujen kanssa kun Koo lähti kauppaan. Mä surffasin Pikku Kakkosen aikana hieman netissä. Kun Koo tuli kaupasta, purin kassit (oli tuonut normiostosten lisäksi pyytämiäni kertakäyttöhanskoja ja pakastepusseja). Otettiin iltapalaa ja sitten taas iltatoimet tavalliseen tapaan (kaikki, myös minä uudestaan, suihkun kautta vasta sänkyyn). Nyt pötköttelen sängyssä nuo pienet tuhisijat taas vieressäni, he kun niin tykkäävät tässä nukkua. Mulla iPad seurana (edelleen tietysti pussitettuna). Koo tulee nukkumaan joskus vähän myöhemmin. 
Ei ehkä kummiskaan ihan tavallinen työssäkäyvän perheenäidin päivä?

Tässä jälkimmäisessä oli lisättynä osa päivän ocd-touhuista, mutta ei kaikkea. Aika paljon silti. Ja tänään oli ocd-mielessä ihan tavallinen päivä. En joutunut tekemään mitään tavallisesta poikkeavaa oikeastaan, en varsinaisesti nähnyt mitään ocd-ahdistavaa. Onneksi, koska silloin kuviot olisivat olleet mutkikkaammat...

Arkea

Mulla on nyt muutaman viikon tauko terapiasta erinäisistä aikataulullisesti syistä johtuen. Harmittaa siinä mielessä, että tuntui että oltiin pääsemässä kiinni johonkin, mistä olisi voinut jopa päästä etenemään. Noh, enköhän mä jaksa odottaa :) Joskus taas tuntuu ettei koko terapiaan jaksaisi oikein mennä kun koko ocd:n ja siihen liittyvän haluais vaan unohtaa, eikä ainakaan keskustella siitä... Eli parempi näin päin.

Oletteko jo lukeneet uutta ocd-kirjaa? Mä tilasin sen tässä yksi päivä netistä, ja tuolla se nyt odottaa sopivaa hetkeä että ehtisin siihen paneutua. Mielenkiintoinen toivottavasti :)

Muuten arki rullaa nyt aika vanhalla radalla, joka siis on hyvä juttu. Pidän ennalta arvattavuudesta, oikeastaan perusarki on ihan mukavaa. Ainoa huono puoli ajoittaisen työstressin lisäksi ehkä on, että lasten kanssa en ehdi viettää aikaa niin paljon kuin haluaisin. Hoidosta tultua syödään, ehkä katsovat Pikku Kakkosta, pientä iltapalaa. Ja sitten onkin jo nukkumaanmenon aika. Hampaiden pesu ja suihkussa käynti. Iltarukoukset. Itsekeksitty iltasatu (useimmiten Koon toimesta) ja lauluja. Sellainen on meidän tavallinen ilta, hyvä ilta.

Jätin tuosta edellisestä kappaleesta tahallaan pois kaikki ocd-höpinät. Olisin tietty voinut lisätä, että ruokaa tehdessä avaan jääkaapin pakastepussilla, jotten osuisi suoraan kahvaan. Ja että suihkun jälkeen katson tarkkaan, etteivät lapset osu esim. ovenpieliin tai juuri muuallekaan sänkyyn mennessä. Ym. Mutta kuulosti paljon kivammalta ilman näitä lisäyksiä...

Joo. Hyvä kuitenkin että nyt on viikonloppu arjen välissä. Vaikka lasten kanssa rutiinit menee aika samalla kaavalla kyllä silloinkin... Luvassa on kuitenkin näillä näkymin mun vanhemmilla vierailua, joka on lapsista tosi kivaa, ja miksei meistä aikuisistakin :) Hyvää viikonloppua!

Alkoholi.

Alkoholi. Onhan sitä tullut itsekin joskus käytettyä. Opiskeluaikoina enemmän, nykyään rajoittuen lähinnä tyyliin saunasiideriin. Mutta valitettavasti kokemusta alkoholismista on, nimittäin sitä pitkään läheltä seuranneena. En nyt mene sen enempää yksityiskohtiin, mutta kamala sairaus se alkoholismi on, henkilölle itselleen ja läheisille. Pitkän tauon jälkeen ongelma nosti päätään, ja mieleen tuli taas erinäisiä ei-niin-mukavia muistoja.

Luultavasti tämä on yksi osatekijä, joka on vaikuttanut siihen, että mulla on ocd. Ehkä ocd olisi muutenkin, ehkä ei. Sitä ei voi tietää. Eikä sillä lopulta ole edes niin väliä, tilanne on mikä on. 

Olemme terapiassa ottaneet nyt syksyllä uuden lähestymistavan käyttöön, en muista mainitsinko siitä jo. Mutta mulla on jollain tavalla hyvä fiilis siitä, luulen että tämä saattaa olla se mun reittini. Tänään tuntui, että päästiin aika lähelle ongelman ydintä. Siitä on tietysti vielä piiiitkä matka edessä, mutta luulen, että nyt on löytynyt pohja, jolla oikeasti on mahdollista edetä. Aika näyttää miten käy.

Monella tapaa on ollut hiukan raskas viikko. Ihanaa, että huomenna on perjantai :)