Mulla on nyt muutaman viikon tauko terapiasta erinäisistä aikataulullisesti syistä johtuen. Harmittaa siinä mielessä, että tuntui että oltiin pääsemässä kiinni johonkin, mistä olisi voinut jopa päästä etenemään. Noh, enköhän mä jaksa odottaa :) Joskus taas tuntuu ettei koko terapiaan jaksaisi oikein mennä kun koko ocd:n ja siihen liittyvän haluais vaan unohtaa, eikä ainakaan keskustella siitä... Eli parempi näin päin.
Oletteko jo lukeneet uutta ocd-kirjaa? Mä tilasin sen tässä yksi päivä netistä, ja tuolla se nyt odottaa sopivaa hetkeä että ehtisin siihen paneutua. Mielenkiintoinen toivottavasti :)
Muuten arki rullaa nyt aika vanhalla radalla, joka siis on hyvä juttu. Pidän ennalta arvattavuudesta, oikeastaan perusarki on ihan mukavaa. Ainoa huono puoli ajoittaisen työstressin lisäksi ehkä on, että lasten kanssa en ehdi viettää aikaa niin paljon kuin haluaisin. Hoidosta tultua syödään, ehkä katsovat Pikku Kakkosta, pientä iltapalaa. Ja sitten onkin jo nukkumaanmenon aika. Hampaiden pesu ja suihkussa käynti. Iltarukoukset. Itsekeksitty iltasatu (useimmiten Koon toimesta) ja lauluja. Sellainen on meidän tavallinen ilta, hyvä ilta.
Jätin tuosta edellisestä kappaleesta tahallaan pois kaikki ocd-höpinät. Olisin tietty voinut lisätä, että ruokaa tehdessä avaan jääkaapin pakastepussilla, jotten osuisi suoraan kahvaan. Ja että suihkun jälkeen katson tarkkaan, etteivät lapset osu esim. ovenpieliin tai juuri muuallekaan sänkyyn mennessä. Ym. Mutta kuulosti paljon kivammalta ilman näitä lisäyksiä...
Joo. Hyvä kuitenkin että nyt on viikonloppu arjen välissä. Vaikka lasten kanssa rutiinit menee aika samalla kaavalla kyllä silloinkin... Luvassa on kuitenkin näillä näkymin mun vanhemmilla vierailua, joka on lapsista tosi kivaa, ja miksei meistä aikuisistakin :) Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti