Ajattelin jatkaa hieman viime postauksen aihetta.
Mitä tein tänään, kahdelta kantilta kerrottuna:
1) Aamulla heräsin jo ennen kuutta, mutta nukahdan sitten onneksi vielä hetkeksi uudelleen. Ja harvinaista kyllä, koko porukka nukkui iPadin herätyskellon soittoon asti. Siitä sitten aamutouhujen jälkeen Koo vei lapset hoitoon, ja mä menin yhteen koulutukseen. Oli mielenkiintoista, vaikkakin hiukan raskas aihe. Tauolla juteltiin työkavereiden kanssa niitä näitä, oli mukavaa. Etuajassa loppuneen koulutuspäivän jälkeen ajelin kotiin, maksoin
muutamia laskuja koneella ja ehdin lukea hetken kirjaa, ennen kuin Koo töistä tullessaan haki lapset ja tulivat kotiin. Olikin kiva nähdä heitä :) Ruoka olikin uunissa lähes valmiina. Söin muksujen kanssa kun Koo lähti kauppaan. Mä surffasin Pikku Kakkosen aikana hieman netissä. Kun Koo tuli kaupasta, purin kassit. Otettiin iltapalaa ja sitten taas iltatoimet tavalliseen tapaan. Nyt pötköttelen sängyssä nuo pienet tuhisijat taas vieressäni, he kun
niin tykkäävät tässä nukkua. Mulla iPad seurana. Koo tulee nukkumaan joskus vähän myöhemmin. Ihan kiva päivä ollut :)
Aika tavallinen työssäkäyvän äidin päivä, vai mitä?
No joo, sitten sama tarina hieman ocd-höystettynä, olkaatte hyvät:
2) Aamulla heräsin jo ennen kuutta, mutta nukahdan sitten onneksi vielä hetkeksi uudelleen. Ja harvinaista kyllä, koko porukka nukkui iPadin (joka on sängyssä pakastepussin sisällä "puhtaana") herätyskellon soittoon asti. Siitä sitten aamutouhujen jälkeen Koo vei lapset
hoitoon, ja mä menin yhteen koulutukseen (valitsin ajoreitin niin, että riskit nähdä mitään erityistä ocd-ahdistavaa olisivat mahdollisimman pienet. Ajaessa mulla oli kertakäyttöhanskat, koska en halua koskea rattiin, auton avaimiin ym., koska ne ovat
kontaminoituneita"). Oli mielenkiintoista, vaikkakin hiukan raskas aihe. Tauolla juteltiin työkavereiden kanssa niitä näitä, oli mukavaa. (En koskenut mihinkään ovenkahvoihin tms. kuin korkeintaan takin hihalla. Kahvinkin onnistuin ottamaan niin, etten joutunut koskemaan kahvipannuun). Etuajassa loppuneen koulutuspäivän jälkeen ajelin kotiin (lähellä kotia kuvittelin sivusilmällä nähneeni jotain ocd-epäilyttävää, käänsin auton ja tarkistin ettei ollut mitään. Tämä kahdesti. Tai taisi olla kolmesti. Eri kohdassa siis. Kotiin päästyäni otin heti eteisessä töissä käyttämäni vaatteet pois, ja suihkuun, niinkuin yleensäkin.) Maksoin muutamia laskuja läppärillä (koskin koneen näppäimiä vain muovipussilla) ja ehdin lukea hetken kirjaa (uutta ocd-kirjaa), ennen kuin Koo töistä tullessaan haki lapset ja tulivat kotiin. Olikin kiva nähdä heitä :) Ruoka olikin uunissa lähes valmiina (jääkaappiin ja hellan nappuloihin taas koskin vain pussin avulla). Söin muksujen kanssa kun Koo lähti kauppaan. Mä surffasin Pikku Kakkosen aikana hieman netissä. Kun Koo tuli kaupasta, purin kassit (oli tuonut normiostosten lisäksi pyytämiäni kertakäyttöhanskoja ja pakastepusseja). Otettiin iltapalaa ja sitten taas iltatoimet tavalliseen tapaan (kaikki, myös minä uudestaan, suihkun kautta vasta sänkyyn). Nyt pötköttelen sängyssä nuo pienet tuhisijat taas vieressäni, he kun niin tykkäävät tässä nukkua. Mulla iPad seurana (edelleen tietysti pussitettuna). Koo tulee nukkumaan joskus vähän myöhemmin.
Ei ehkä kummiskaan ihan tavallinen työssäkäyvän perheenäidin päivä?
Tässä jälkimmäisessä oli lisättynä osa päivän ocd-touhuista, mutta ei kaikkea. Aika paljon silti. Ja tänään oli ocd-mielessä ihan tavallinen päivä. En joutunut tekemään mitään tavallisesta poikkeavaa oikeastaan, en varsinaisesti nähnyt mitään ocd-ahdistavaa. Onneksi, koska silloin kuviot olisivat olleet mutkikkaammat...
2 kommenttia:
Niin tuttua, itelkin oli jossain vaiheessa ocd niin pahana, et hyppelin kotona varpaillani, en uskaltanut istua muualla kun yhden rahin kulmalla, heitin useat tekemäni ruuat roskiin koska keksinkin jonkun saasteen, en pystyny tapaamaan enää tiettyjä ystäviäni koska olivat kontaminoituneet, hävitin suurimman osan vaatteistani ja lasten vaatteista, tarkistin kaikki lahjat etukäteen ja heitin saastuneet pois, kädet pesin verille, enkä kyennyt käyttämään kosteusvoiteita, lapset ja mies joutuivat pesemään itseään jatkuvasti, ruoka oli todella rajoittunutta, keitin esim appelsiinit ennen kuorimista, ja miljoona muuta juttua, puistattaa kun ajattelenkin niitä aikoja, nyt kahden altistusterapian jälkeen (mitkä olivat helvetin rankkoja, mm pyörryin sinne) ocd on mun kohdalta historiaa ja olen todella onnellinen!! Toivon että sinäkin saat joskus kokea saman!! T: polunpolkija
Upeeta Polunpolkija, oon iloinen sun puolesta! Ootko tosiaan päässyt koko ocd:stä eroon? Aika mieletöntä :)
Lähetä kommentti