OCD ja sen aiheuttamat ongelmat

Oon viime aikoina tainnut puhua vähemmän ocd:sta ja enemmän kaikesta muusta. Ja hyvä niin, ei mun blogia aloittaessa tarkoitus ollutkaan puhua vain ocd:sta. Mutta taidanpa nyt kirjoittaa taas yhden postauksen ihan vaan siitä.

Mun viimeaikaisia tekstejä lukemalla saattaa saada sen vaikutelman, että ongelma ei olis kovin iso. Mutta on se, valitettavasti. 
Ja sitten taas optimisti tässä terve, riippuu mihin vertaa. Nää mun ongelmat nyt kuitenkin on suhteellisen pieniä, eihän tää nyt sentään oikeasti ikäviin tauteihin kuten syöpään tai ALS:iin verrattavissa mitenkään ole.

Aika ristiriitaista siis. Toisaalta ymmärrän hyvin, että ocd on mun pään sisäinen ongelma, eikä oikeata ongelmaa tavallaan edes järjellisesti ole. Toisaalta se vaikuttaa lähes kaikkeen mitä teen, minne meen ja kenen kanssa olen. Ja mitä voin koskea. Ja kun se noin
kokonaisvaltaisesti on mukana, arvatenkin se vie aika paljon energiaa. Vitsit mitähän kaikkea sitä vois saada aikaiseksi jossei tähän tuhlaantuisi niin paljon aikaa ja voimia!

Listaanpa nyt joitain mulla olevia arkisia rajoitteita:
-vaatteet (eri vaatteet töihin ja vapaa-ajalle, ja "kontaminoituneiden" roskiin heittäminen, vaatteita kuluu paljon normaalia enemmän tämän takia)
-suihkussakäynti yleensä aina kun tulen töistä kotiin, tai no, oikeastaan useimmiten kun tulen kotiin mistä vaan
-se että "suojelen" lapsia ja Koota myös kontaminaatiolta, emme käy ollenkaan niin paljon eri tapahtumissa ym. kun haluaisin, tarkoittaa myös että he joutuvat käydä toisinaan ylimääräisesti suihkussa ym. (tosin tämä paljon vähäisempää kuin omani)
-kotona paljon kohtia mitä välttelen koskemasta tai kosken vai esim. kertakäyttöhanskojen kanssa
-paljon (julkisia) paikkoja ja liikennevälineitä, joita välttelen (kohonnut kontaminaatioriski...)
-tavaroiden "suojaus", avaimet, kännykkä, pankkikortti ym. pakastepusseissa, joita tarvittaessa (usein päivittäin) vaihdan
-käyn vain harvoin kaupassa itse (tulee kalliiksi, koska jos ostosten jälkeen näen jotain tarpeeksi "kontaminoivaa", arvaatte varmaan mitä tavaroille käy)
-Pyykinpesuongelmat. Vaatteet mitkä ovat tosi kontaminoituneita menevät roskiin (toisinaan myös uffiin tms. jos ovat oikeasti järjellisesti puhtaita ja hyviä). Lievästi kontaminoituneita tms. pesen käsin, jottei pesukone kontaminoidu. Lakanat ym. kontaminoitumattomat sitten koneessa. Hankaloittaa elämää.
-Siivoamisen vaikeus ja sen lykkääminen. Vaikeaa siivota, kun pelkään vain levittäväni kontaminaatiota, jollen ole tosi tarkkana. Esim. vaihda suojakäsineitä aina tarvittaessa, käytä lähinnä poisheitettäviä materiaaleja kuten talouspaperia, toinen pölynimuri käytössä vain muutamaan kontaminaatiokohtaan ja toinen muualle jne jne jne. Ja koska oon tehnyt siivoamisesta näin mahdotonta, ei meillä voi kukaan muu oikein siivota. Koo auttaisi mielellään siivouksessa, mutta kun en oikein anna. Vaikka oikeasti ilman ocd:ta mielelläni luopuisin koko siivoamisvastuusta, en tykkää siitä yhtään. Tai itseasiassa ehkä tykkäisinkin jos voisin vaan siivota miettimättä hölmöyksiä.

Mut joo. Tässä tätä listaa. Aivan älytön lista. Ja minkä takia. Sen takia että pelkään kontaminaatiota. Jonka tiedän olevan mun mielikuvituksen tuotetta. Ja jos en peseytyisi siitä, en sairastuisi tai muutakaan tapahtuisi muille tai itselleni (paitsi ahdistus). Ä-LY-TÖN-TÄ. En vaan pääse tämän sairauden sisällä. Miten voi samaan aikaa ymmärtää toimintansa järjettömyys ja silti olla pakotettu toimimaan niin saadakseen rauhan. En tajua. En vaan tajua.

Omaa aikaa

Täällä taas moi. Lauantain juhlimiset oli ja meni, ja kivaa oli! Tosiaankin teki hyvää olla itsekseen pitkästä aikaa (Koo ja lapset oli Koon vanhemmilla). Oli vähän niinku hemmottelua olla kampaajalla ennen illanviettoa, ja sunnuntaina nukkua pitkään. Mut toisaalta ikäväkin oli. Kun lapset tuli kotiin, olin ihan tippa silmässä ja halailtiin koko ilta. Mutta heilläkin oli myös ollut kiva viikonloppu, joten win-win :)

Sain aika hyvin pidettyä ocd:n kurissa siellä juhliessa. Siis tokikin näin hiukan "ocd-epäilyttäviä" tyyppejä kaupungilla, mutta ei niin paljon, et ahdistustaso olis noussu häiritsevästi.

Lääkityksestä vielä. Kokeilin silloin vuosi sitten yhtä SSRI:tä, niinku oon kertonutkaan, mut siitä ei tuntunut olevan juurikaan hyötyä, ja tuli sen verran haittoja, et lopetettiin se. Nyt syksyllä aloitin kokeileen toista SSRI:tä. Haitat ei oo toistaseks olleet liian häiritseviä, mutta valitettavasti en oo edelleenkään hirveästi kokenut olevan hyötyäkään. Annan sille vielä kumminkin aikaa. Jos oikein optimistisesti ajattelee, niin ehkä ehkä jotain pientä positiivista edistystä on tapahtunut. Mutta mikä on tän sairauden normaalivaihtelua ja mikä lääkkeen mahdollista apua, on vaikeaa erottaa. 

Mukavaa joulunodotusta!

Tunnelmia ja tunnelmointia

Tervehdys! Tänne ei ihmeempiä, same old, same old. Mutta tässäpä muutamia tunnelmia lähiajoilta:

- Hiukan haikeutta ilmassa. Yksi työtiimini lähtee osin omille teilleen, eikä enää tavata juurikaan töiden merkeissä. Ikävä tulee näitä ihania henkilöitä. Muutamaan luultavasti tulen olemaan jatkossa yhteydessäkin, mutta kokemuksesta tietää, että monien kanssa yhteydenpito vaan helposti syystä tai toisesta jää. 

- Ihastelua. Kaverini sai vauvan, ja sain pitää vajaa kaksiviikkoista vauvaa sylissä, aika ihanaa!

- Tunnelmointia. Yhtenä aamuna autosta noustessa oli oikein supersyksyistä. Ripotteli vettä, tuulesi ja oli pimeää. Ensin harmitti, mutta sitten päätin nauttia ilmasta. Eikä se ollut edes vaikeaa, ihanan tunnelmallista toisaalta :) Tosin voi olla et mieli olis muuttunut, jos siinä pihalla olis pitänyt tuntitolkulla seistä... 

- Ystävyyttä ja rauhoittumista. Olin parhaan ystäväni kanssa Samuli Edelmannin kirkkokonsertissa, teki hyvää!

- Aherrusta ja innostuneisuutta. Saamme tällä viikolla projektin töissä toivottavasti aika hyvin pulkkaan, ja tarkoitus on juhlia viikonloppuna sitä. Tiedossa on tiimiläisten kanssa jutustelua, ja vähän isommalla porukalla mennään lauantaina sitten syömään, ja ehkä baariinkin. Aika hauskaa, en olekaan aikoihin ollut ulkona! Varasin kampaajankin, jotta olis sit hiuksetkin hienosti :) Aa ja Jii menee ehkä Koon kanssa hänen vanhemmilleen viikonloppuna. Ikävä tulee kyllä, mutta ehkä tää tekee silti mulle hyvää. Ja heillekin. Tosi tosi harvoin oon ollut kotona yksin yötä viime vuosien aikana, mitenköhän sitä pärjää? 

- Kiitollisuutta. Ihania läheisiä mulla. Ja vielä vähän itsenäisyyspäivän fiiliksissä, paras kotimaa <3

- Toiveikkuutta. Toivon, että pystyn nauttimaan viikonlopun odotetuista juhlista kunnolla, eikä ocd ottaisi isompaa roolia kuin mitä se vähimmillään ottaa.

Mukavaa viikkoa!

Tavaroiden läpikäymistä

Huh mikä kiireinen viikko takana, jälleen kerran. On ollut ryhmäprojektia ja erinäköistä deadlinea töissä. Terapiassa kävin myös pitkästä pitkästä aikaa, hyvä käynti. Luulen, että nyt meidän valitsema lähestymistapa saattaa olla tosiaan hyvä. Joulun jälkeen sitten tiiviimmin taas aikoja.

Lisäksi siivoamista, vanhempani nimittäin järjestävät kellariaan, ja pyysivät meitä katsomaan, mitä omia tavaroitamme siellä haluamme säästää. 
Se vanhojen tavaroiden läpikäyminen on muuten hiukan raskasta puuhaa. Mitä haluaa säilyttää, mitä ei tarvitse, muttei raaskisi heittää poiskaan. Mitä suoraan roskikseen. Onneksi olin jo osan tavaroista käynyt läpi silloin joskus, kun muutin pois kotoa. 

Lopputulema oli, että 5 laatikkoa, yksi säkki ja nukkekoti odottavat muuttoa meille. Lisäksi äitini aikoo pestä jotain meidän lapsuusvaatteita, ja säästetään niitäkin. Legoja 
löytyi aivan hurjasti, ai että kun lapset innostuvat kun näkevät ne! Täytyy vaan pestä ne ensin, saavat jäädä mummolaan, niin lasten serkutkin pääsevät leikkimään niillä. Ja vuosikertoja omia vanhoja Aku Ankkoja <3 Muistan että lapsena parhautta oli mummolassa lukea äitini vanhoja Akkareita, toivottavasti historia toistaa itseään :)

Viikonloppuna nähtiin myös mm. lasten serkkuja. Lisäksi Aa ja Koo olivat eräissä lasten pikkujouluissa, ja mä vietin laatuaikaa Jiin kanssa. Putoustakin sitten illalla Koon kanssa katsottiin, mun suosikki voitti :D 

Ja ettei ocd-aihe ihan jäisi tästä postauksesta pois, niin olihan se sotkemassa tota tavaroiden läpikäymistouhua. Mutta paljon vähemmän kuin pelkäsin. Olenkin varmaan kertonut, että mun aiempi isoin kontaminaatiolähde on helpottanut. No, tuolla oli oikein kunnolla altisteita sille. Olin vallan tyytyväinen, kun pitelin tavaroita, joita ennen pidellessäni olisin ollut todella todella ahdistunut. Olihan mulla siivoushanskat kädessä (mikä oli joidenkin tavaroiden pölyisyyden vuoksi myös ihan oikeastikin järkevää). Mutta silti. Ja toki ahdisti nytkin, mutta ihan siedettävästi. Enkä heittänyt näitä tavaroita edes roskiin, ainoastaan ne, mitkä ilman ocd:takin olisin heittänyt pois. 
(Toisaalta mulle on tullut, niinku myöskin oonkin kertonut, muita kontaminaationlähteitä tilalle, ettei kokonaisuus valitettavasti ole helpottanut...) Mutta ainakin tää tavaroiden läpikäynti oli todella paljon helpompaa kuin olisi ollut muutamia vuosia sitten :) 

Mut joo, onhan tää hiuka pehmeet touhuu ;D

Kivaa viikkoa teille!