Omaa aikaa

Täällä taas moi. Lauantain juhlimiset oli ja meni, ja kivaa oli! Tosiaankin teki hyvää olla itsekseen pitkästä aikaa (Koo ja lapset oli Koon vanhemmilla). Oli vähän niinku hemmottelua olla kampaajalla ennen illanviettoa, ja sunnuntaina nukkua pitkään. Mut toisaalta ikäväkin oli. Kun lapset tuli kotiin, olin ihan tippa silmässä ja halailtiin koko ilta. Mutta heilläkin oli myös ollut kiva viikonloppu, joten win-win :)

Sain aika hyvin pidettyä ocd:n kurissa siellä juhliessa. Siis tokikin näin hiukan "ocd-epäilyttäviä" tyyppejä kaupungilla, mutta ei niin paljon, et ahdistustaso olis noussu häiritsevästi.

Lääkityksestä vielä. Kokeilin silloin vuosi sitten yhtä SSRI:tä, niinku oon kertonutkaan, mut siitä ei tuntunut olevan juurikaan hyötyä, ja tuli sen verran haittoja, et lopetettiin se. Nyt syksyllä aloitin kokeileen toista SSRI:tä. Haitat ei oo toistaseks olleet liian häiritseviä, mutta valitettavasti en oo edelleenkään hirveästi kokenut olevan hyötyäkään. Annan sille vielä kumminkin aikaa. Jos oikein optimistisesti ajattelee, niin ehkä ehkä jotain pientä positiivista edistystä on tapahtunut. Mutta mikä on tän sairauden normaalivaihtelua ja mikä lääkkeen mahdollista apua, on vaikeaa erottaa. 

Mukavaa joulunodotusta!