Tällainen pikku purkautuminen on nyt paikallaan. Mulle oli siis tulossa tässä päivänä eräänä kotiinkuljetuksella iso paketti. No, jotenkin siinä kävi niin, että mua alkoi ahdistaa se, että kotiinkuljetus vie ensin jonkin lähetyksen erääseen lähellämme olevaan liikkeeseen, jota "kontaminaatiosyistä" kartan. Aika epätodennäköistä, mut mitä enemmän sitä ajattelin, sitä enemmän ahdisti. Siispä soitin ja siirsin kotiinkuljetuksen iltaan, jolloin tämä liike on suljettu. Vähän päästä puhelimeni kuitenkin soi, ja kuljettaja olikin jo ovella. No siitäpä vasta ahdistus iski. Olikohan hän käynyt liikkeessä? Silloinhan oma tilaukseni olisi välillisesti myös saattanut "kontaminoitua". Koo yritti rauhottaa mieltäni, että yleensä liikkeisiin tavarat tulevat tukusta ym. No joo, tämä helpotti hieman. Mutta vain hieman ja hetkellisesti. Sitten pääni alkoi raksuttaa, että miten voisin saada varmuuden. Päädyin sitten soittamaan kuljettajalle, koska hän on tullut hieman tutuksi tuotuaan jo joskus aiemminkin tilauksia. Tekosyynä kyselin miksei paketti tullut silloin kun piti, hän sitä selittikin mukavasti. Sitten muka sivuseikkana kysäisin, että oliko käynyt tänään ko. liikkeessä. Hän kuulosti hieman hämmentyneeltä (ylläri...) mutta ei kuulemma ollut. Sopersin vaan jotain, että olis ollut hyvää palautetta.
Että näin. Miten alas sitä voi vajotakaan, voi elämä :( Helpottihan toi, voi kai suht hyvillä mielin noita tilattuja vaatteita käyttää.
Mutta tokihan se OCD alkoi sitten taas jäytää... mitä jos kysyinkin vahingossa että oliko käynytkin viereisessä kunnanosassa vastaavassa liikkeessä. Haloo, en varmaankaan kysynyt väärin, ja eiköhän hän olisi sanonut, jos olisi käynyt toisessa vastaavassa liikkeessä. Ja siis järkihän nyt tietenkin sanoo, että mitä väliä. Ei mitään. Ei yhtään mitään. Mitään ei tapahtuisi. Mutta eihän järki tätä ahdistusta päätä.
Ihmettelen vaan, että ihan oikeesti miten hölmö sitä voi olla. Tekeekö kukaan muu tällaisia järjettömyyksiä? En mä yleensä ihan tällaiseen ala, mutta kun oli sen verran arvokas tilaus... Seli seli.
Toi varmuuden tarve on muuten jännä piirre tätä sairautta. Jos todennäköisyys jollekin on lähes nolla, niin se ei välttämättä riitä. Asia jäytää jollei varmuutta saa, ja on parempi toimia varman päälle silloin...
Ja toinen asia on toi itsensä nolaaminen. Kyllähän nää hölmöilyt nolottaa, välillä paljonkin. Mutta siihen jotenkin tottuu, ei jaksa samalla tavalla välittää mitä joku vieras ihminen ajattelee. Toisaalta tässä kehittyy pikku hiljaa myös tekosyiden mestariksi...
No joo. Jospa yrittäisin taas unohtaa kontaminaatiot ja muut typeryydet, ja katsoisi vaikka vähän vielä telkkaa. Tai sitten noita nukkuvia lapsukaisia. Niin niin suloisia <3 Toisaalta oon aika onnekas kuitenkin :)
2 kommenttia:
Voi kuule..
Luin netistä erään ihmisen kommentin, että läheisellä asuinalueella on eräässä talossa havaittu luteita. Ryntäsin automaattisesti karttaoppaaseen mittaamaan miten kaukana tuo ko. osoite oli ja kauhukseni huomasin sen olevan noin neljän korttelin päässä. Sitten muistin, että olin kesän alussa kävellyt ko. katua pitkin (eli melkein 2kk uutisoinnin jälkeen) ja menin, ja heitin 100e lenkkarit (joilla muistelin silloin kävelleeni) ROSKIIN, koska en sietänyt ajatusta että niissä olisin voinut kuljettaa jotain mukanani asuntoon..
Sama toistui, kun työkaverini kertoi lapsensa asunnosta (asuvat siis eri paikoissa) löytyneen tuhoeläimiä - hän oli saman aamupäivän aikana koskenut neuletakkiini ja jälleen paniikissa heitin sen töissä roskiin.
Hävetti ja itketti jälkeenpäin mutta OCD koneisto imaisi minut niin huomaamattaan mukaansa, etten enää mahtanut mitään. Joten kyllä, järjettömyyksiä harrastetaan myös me muut (tai no, ainakin minä).
Niin hyvä tietää ettei ole yksin :) Tollasen toiminnan takia mä en oikein viitsi ostaa varsinkaan itselleni kovin kalliita vaatteita, koska niiden roskiin päätymisen vaara on olemassa, ja ajoittain jopa melko suuri...
Lähetä kommentti