Viikonloppu

Se olis sitten sunnuntai-ilta. Toisaalta ollut kiva viikonloppu, toisaalta aika rasittava. Väsymys painaa, tosin väsymys on kyllä painanut koko loppukevään.

Mutta joo. Ajattelin kirjoittaa viikonlopun kulusta kaksi versiota.

V.1.0
Perjantaina mulle tarjottiin ilmaislippuja Lintsille koko meidän perheelle, joten kiitin ja otin vastaan. Lisäksi eräs tuttavaperheemme kyseli viikonloppuohjelmaamme, ja sovimme treffit. Hauska mennä Lintsille ja kiva nähdä ystäviämme pitkästä aikaa :) Niinpä sovimme 
lauantaihin poikkeuksellisen paljon ohjelmaa. Sunnuntaina oli lisäksi tiedossa sukulaistapaaminen, mikäs sen parempaa :)
Lapset tykkäsivät hurjasti olla huvipuistossa, Jii ei vielä hirmu moneen laitteeseen päässyt, mutta olis kyllä halunnut. Aa nautti laitteista, ihan niinku mäkin pienenä (ja miksen vieläkin). Kavereita nähtiin sitten iltapäivästä, ulkoiltiin ja höpöteltiin, ja lapset tulivat myös hyvin juttuun keskenään. Illalla kun päästiin kotiin, koko porukka oli aivan poikki. Lapset tais olla vähän yliväsyneitä, ja nukahtaminen kesti ja oli sellaista riehumista, yleensä ei tuollaista ole. Tänään sitten oli sukulaisten vuoro, herkkuruokaa ja kiva ilma, eli ei valittamista. Nyt muksut nukkuu jo, ja päätin naputella blogiin samalla kun toisella silmällä katson futista. Hauskaa kun iltaisin voi pitää taustalla noita MM-kisoja, tykkään seurata kisoja vaikken muuten jalkapalloa hirmusti seuraakaan. Täytyy mennä kyllä kohtuu aikaisin nukkumaan. Vielä pari viikkoa lomaan, en jaksais odottaa...

V2.0
Voi kun viikonloppu olisikin mennyt noin... Tai siis kyllähän se toisaalta menikin. OCD vaan 
sotki mun oloa taas urakalla.
Eli siis sain liput Lintsille. Mietin et siellä on paljon ihmisiä, ja riski ocd-ongelmista on olemassa. Mut päätin et ocd ei voi määrätä, että mennään silti. Iltapäivätreffien sopiminen tuttavien kanssa oli hiukan stressaavaa myöskin. Mut ajattelin et kaks kärpästä yhdellä iskulla.
Lintsillä meni kivasti kunnes valitettavasti näin (niinku pelkäsinkin) ocd-laukaisijan, vaikeampaa tasoa. Kauhea ahdistus iski, ja mietin kovasti mitä kaikkia toimenpiteitä seuraa tästä. Lasten iloa oli ihana katsella ja heidän vuokseen pidinkin reipasta ilmettä yllä. Koolle kerroin kyllä hiukan olostani. Tuttavien tapaaminen meni ok, mut mun takaraivossa oli koko ajan, et mitä suihkuja ym. täytyy tehdä kotiinpäästyä. Kotona siis laitoin vaatteet pusseihin, jotka päätynevät roskikseen. Olin helpottunut, etten ollut laittanut parhaimpia vaatteita ylle ja että kännykkäni ei ollut Lintsillä mukana. Se oli kyllä tavanomaista ennakointiani... :( Kaikki kävivät ekstrahuolellisessa suihkussa, mä pariin kertaankin. Ahdistus helpotti vasta kun kaikki oli nukkumassa puhtaina.
Tuntuu etten mä oikein voi mennä mihinkään missä on ainakaan paljon vieraita ihmisiä, liian suuret riskit nähdä ahdistavia asioita... Onko kellään muulla tällaista?

Tänään sukulointi meni onneksi hyvin, ja oikeasti pystyin hiukan rentoutumaankin kun olin ensin katsonut että "kontaminaatiolähteitä" ei ollut. Sukulaiset <3

Tosin tänään sitten Koo on ollut koko päivän jälleen huonolla päällä. Sen kyllä osin ymmärrän eilisen takia (vaikka en mä tätä ahdistusta ja pakko-oireilua huvikseni teekään). Ei kuitenkaan tunnu hyvältä kuunnella ulkonäön haukkumista, vaikka sitä olenkin hiukan oppinut suodattamaan. Pahimmalta tuntuu alentava käytös, aivan kuin olisin arvoton :(

Mut joo, nyt hetki telkkaa ja sit nukkumaan :)