Kovaa vauhtia menee loma. Ollut sekä ihania että ahdistavia hetkiä. Oltiin aluksi parin tuttavaperheen kanssa kylpylälomalla pari vuorokautta. Aluksi oli oikein mukavaa, mutta sitten vaihteeksi näin ocd-ahdistavan henkilön (oikeasti ei varmastikaan ollut sellainen mitä ehkä kuvittelin). Ja myöhemmin takaisin tullessa huoltoasemapysäyksellä toisen henkilön... Mutta siis ahdisti paljon, vaikka luultavasti kumpikaan ei ollut mitä pelkäsin. Ja seurauksena mun epäilyistä, oli isot ocd-kuviot kun tultiin pois sieltä, roskiinkin meni taas kamaa :( Koo oli hermostunut mulle (ymmärrettävää, tosin aivan kohtuuttomasti aluksi).
Tuntuu siltä etten voi mihinkään mennä, kun vähintään jossain vaiheessa näen jonkun "epäilyttävän" henkilön. Niin ärsyttävää. Ja rajoittavaa.
Tämän jälkeen ollaan oltu mökillä, osittain samaan aikaan vanhempieni kanssa ja lasten serkkujen perheen kanssa. Siellä voi aika hyvin rentoutuakin, kun voi olla näkemättä tuntemattomia. Onhan mökilläkin muutamat ongelmajuttunsa. Mutta vähemmän kuitenkin. Pää saa vähän lepoa. Tosin oon huomannut, et kun ollaan mökillä vain oman perheen kanssa, alan kehitellä ocd-juttuja, mut sit kun vanhemmat on paikalla, onnistun rajoittamaan niitä, kun en kehtaa niin paljon säätää. Jännä juttu.
Myös yhdet juhlat juhlittiin tässä välissä, oli mukava nähdä tuttuja. Tosin iso määrä lapsia kerralla kyllä aiheuttaa sen, ettei kenenkään kanssa kunnolla ehdi jutella. Ja lapset koskee vähän sinne sun tänne, mikä on hiukan altistusta.
Nyt sitten ollaan matkalla Koon vanhemmille muutamaksi päiväksi. Toivon, et mitäänisompaa ocd-hässäkkää ei tällä reissulla nyt tulisi...
Säiden puolesta ihanan lämmintä ollut, tykkään. Kätevää kun ei tarvitse miettiä kovasti lasten tai omaakaan pukeutumista. Mökillä myös ukkostikin muutamaan kertaa hiukan, siitäkin tykkään (jos kaikki on turvallisessa paikassa). Aa ja mä istuskeltiin mökin terassillakin ja kuunneltiin kaukana jylisevää ukkosta. Niitä ihania lomahetkiä :)
2 kommenttia:
Mulla alkoi taas altistus terapia ja se alkoi mun kaikkein kauheimmasta kontaminaatio kohteesta, yleensä aloitetaan vähemmän pelkoa herättävistä kohteista, mutta mun kohdalla olis kiire aloittaa just siitä, koska se on mulle elintärkeä juttu.. nyt ensimmäinen altistuskerta takana ja tekis mieli jättää koko homma kesken, mä vaan jähmetyin kauhusta sinne tuoliin enkä saanut sanaa suustani, tunsin samalla itseni niin tyhmäksi, muutenkin kaikki tunteet pyöri päässä sekamelskana... mutta aijon mennä vielä uudestaan sinne vaikka samalla en haluis, koska nyt koko terapia huone on musta saastunu... Edellisellä kerralla kun olin altistusterapiassa par vuotta sitten, aloitettiin lievistä jutuista ja siirryttiin vaikeampiin pikkuhiljaa ja se oli musta tosi hyvä,(ja rankka) sain elämästä ison osan takaisin, joten siltä pohjalta kuitenkin suosittelen altistusta! ja altistushan on aina vapaa-ehtoista! T: Polunpolkija
Olipas kiva kuulla susta Polunpolkija <3 Vitsit ku oot rohkea tossa altistuksessa! Miten sä pärjäät altistuksen jälkeen? Tarkoitan et ku meet kotiin, miten pystyt olemaan peseytymättä? Ja pystytkö koskemaan heti vaikkapa lapsiin, ilman et "suojelisit" heitä esim. juuri peseytymällä ensin? Jos sulla on joku hyvä selviytymisvinkki, mielellään kuulisin :) Tsemppiä hurjsti altistukseen!
Lähetä kommentti