Altistusta suunnitteilla. Ja vielä ihan oma-aloitteisesti (terapiassa on tauko). Aika hurjaa.
Eli siis. Loppuviikosta Aa on kutsuttu erääseen tapahtumaan. Sellaiseen, joissa uskoisin hänen viihtyvän oikein hyvin. Ja josta voisi kehkeytyä pidempikin, noh, vähän niinkuin harrastus.
Ongelma: Tuo paikka. Se AH-DIS-TAA. Siis oikeasti paikka on turvallinen ja hyvä, tiedän sen. Mutta mun ocd:ni, oi voi :( Oon lähes koko aikuisikäni vältellyt ko. paikkaa, kiertänyt aina kaukaa, jos mahdollista. Jopa synnyttämään mennessä kivuista huolimatta emme menneet ko. paikan takia nopeinta reittiä. Oon nähnyt painajaistakin siitä, että olen ollut siellä :( Ja tarkennuksena, tämä paikka siis ei oikeasti ole millään tavalla ahdistava eikä vaarallinen, päin vastoin.
Mun "alkuperäinen ocd-lähde" liittyy paljolti tähän paikkaan. Ja niinku oon monta kertaa tainnut sanoa, tämän mun alkuperäisen lähteen aiheuttama ahdistus on helpottanut paljon parin viime vuoden aikana, en oikein tiedä miksi. Sen takia olen siis kyennyt altistamaan hiukan itseäni. (Juurikin tässä järjestyksessä). Muutama vuosi sitten olisi ollut lähestulkoon mahdotonta, että olisin mennyt tuonne. Mutta siis koska asia ei ole tuntunut enää lainkaan niin ahdistavalta, olen pikku hiljaa siedättänyt itseäni niin, että olen autolla ajanut melko läheltä ja sitten vielä lähempää. Joulun aikoihin kävin lähellä asuvan työkaverini luona, ja kävelin ihan tämän paikan ohi. Tokihan sen jälkeen suihkussa kävin jne, mutta kuitenkin. Ei pahempaa ahdistusta.
Ja nyt, sen takia että uskon sen hyödyttävän Aata, aion mennä sinne sisään. Ja vielä siis yhdessä Aan kanssa, mikä tekee siitä vielä paljon vaativampaa. Mutta mitäpä sitä äiti ei lapsensa vuoksi tekisi...
Ettei kuulosta liian lupaavalta, niin olen kyllä pohtinut ocd-suunnitelmaa. Millä vaatteilla mentäisiin. Sellaiset, jotka olisivat siistit, mutta tarvittaessa niitä voisi olla käyttämättä enää. Suoraan suihkuun kotiin tullessa. Jopa auton penkkien suojaamista olen miettinyt, mitä jos ahdistaakin ihan liikaa ja pelkään kontaminoivamme auton. Aivan älytöntä. Ja siis kaikki tämä ei-minkään-järkevän-syyn-vuoksi. Muut vanhemmat lapsineen eivät tällaista taatusti ajattele.
Eli onko tämä nyt sitten kuitenkaan toisaalta kunnon altistusta, kun mulla on tuo peseytymissuunnitelma jne. Pitäisi yrittää sekä altistaa että olla tekemättä sen jälkeen noita pakkotoimintoja. Mutta pelkään, että ilman jälkisuunnitelmaa en saa mentyä ollenkaan. Toisaalta jos Aa tykkää ja uudestaan joskus mentäisiin, niin ehkä voisin silloin vielä enemmän tsempata... Baby steps taas. Tosin tuonne meneminen kaiken kaikkiaan tuntuu kyllä aika harppaukselta ;)
Toivottavasti en jänistä ja tee autolla uukkaria tai käänny ovelta. Mutta enhän mä voi niin tehdä. Reipas asenne päälle Aan takia. Tuskinpa kukaan siellä tietää mitä mä käyn läpi päässäni silloin. Mutta hyvin se menee. Ainakin ohi ;) Yritän raportoida sen jälkeen sitten miten meni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti