Perhe on paras

Mua jotenkin harmittaa, kun en ole ehtinyt blogiin useammin kirjoitella. Mieli kyllä tekisi, mutta aika on kovin rajallista. Oikeastaan vaan illalla lasten mentyä nukkumaan olisi aikaa. Ja silloin tekee usein itsekin mieli mennä vaan nukkumaan. Tai sitten Jii nukuttaa mut ;) Hänellä usein kestää nukahtaminen aika pitkään, ja toisinaan olen vieressä pötköttelemässä. Sitten Jii haluaa kainaloon. Ja sitten mun pitää esittää nukkuvaa. Noh, tietäähän sen miten siinä sitten usein käy. Mä nukahdan ennen Jiitä :D

Tällä viikolla oli toka "vanhemmat kylään" -altistus. Nyt olivat hieman pidempään kuin ensimmäisellä kerralla, tosin lähinnä pääsivät seisoskelemaan meidän olkkariin... Mutta sain jopa positiivista palautetta ja kannustusta edistyksestä. Sitten äiti kertoi, että aikovat kuulemma tulla kahden viikon välein tästä eteenpäin aina meillä käymään. Toisaalta voi ahdistus. Toisaalta ihan mahtavaa, että he viitsivät tulla käväisemään saamatta siitä itse mitään.  Kyllä tää "ei vieraita" -vaihe tätä menoa joskus helpottaa, viimestään jouluun mennessä. Kun mua kerta kahden viikon välein kerran siedätetään :D Jälleen kerran, baby steps, baby steps. 

Ai niin, Koo onnistui yllättämään mut. Hän toi kukkia ihan muuten vaan kauppareissulta tullessaan. Ennenvanhaan hän aina joskus tätä teki, muttei tosi pitkään aikaan. Onnistui kyllä ilahduttamaan :) Luulen, että Kookin on iloinen näistä pienistä ocd-edistysaskelista.

Töissä on ihan tosi siistiä. Ja stressaavaa, mutta silleen ihan hyvällä tavalla pääosin. Ja kiirettä. Aikas paljon ylitöitä tullut. Mutta onneksi Koo on pystynyt hoitamaan lasten hoitomatkat tosi isolta osin. Hyvä puolikin turhan tiiviissä työpäivissä on. Oon nimittäin huomannut, että jos mulla on kiire, niin ocd häiritsee hiukan vähemmän. Ei ole jollain tavalla aikaa ajatella turhia, niin sitä tulee tehtyä vain välttämättömät kuviot (on sitä siinäkin riittävästi...)

Kävin muuten Aan kanssa teatterissa katsomassa yhtä lasten näytöstä. Se oli hienosti tehty silleen, että vanhemmatkin viihtyisivät. Oi että miten hienosti Aa taas osasi käyttäytyä. Ja oli ihana seurata miten innoissaan hän oli. Ihan hyvä välillä viettää aikaa lasten kanssa erikseenkin. Jii oli sillä välin mummolassa Koon kanssa.

Huomenna on vappuaatto. Meillä ei ole sen ihmeempiä suunnitelmia, ilmapalloja ja serpentiinejä, simaa ja tippaleipiä. Niin ne ajat muuttuu. Joitain vuosia sitten opiskeluaikana sitä juhlittiin haalarit päällä pitkän kaavan mukaan. Pre-Manta bileet, sitten Mantan lakitus ja jatkobileet. Ja seuraavana aamuna jos huvitti, niin Ullikselle. Oli kyllä kivaa :) Mutta nyt tää rauhallinen vietto kyl kiehtoo huomattavasti enemmän. Ehkä ens vuonna vois kutsua tuttavaperheen meille. Olettaen et tää mun vieraita kylään -projekti onnistuu...
Vappupäivänä kyllä käydään nyt syömässä ravintolassa isolla porukalla, siinä pieni ocd-ahdistus vaara. Mut mennään silti.

Hauskaa vappua!

Päivitystä

Se olis sitten uusi viikko taas. Alan pikku hiljaa päästä jyvälle uusista työkuvioita. Helpottaa huomattavasti, vaikka joka päivä roppakaupalla uutta asiaa vielä tuleekin. Mut oon tykännyt, kyllä kannatti! 
OCD vaan sitkeästi roikkuu mukana. Just kun oli parempi vaihe meneillään, niin enkös vaan viikon sisällä sitten onnistunut kahdesti näkemään ocd-ahdistavan ihmisen. Eiku taas vaatteet roskiin ja suihkuun itseäni liottamaan. Niin niin rasittavaa. Mutta ehkä eniten just rasittavaa. Ahdistuksen määrä ei sinänsä yllättäen ollut kovinkaan kova. Mutta siitä huolimatta pakko oli taas puhdistautua. Jännää, että ahdistuksen määrä ei välttämättä ole ainoa tekijä määrittämään sitä, kuinka paljon ja miten puhdistautua. Vaan ennemminkin se aiheuttaja. Toiset "lähteet" aiheuttavat huomattavasti isompia pakkotoimen tarpeita ku toiset. 

Muuten perusarkea, tykkään :) Mutta nyt alkaa silmät lurpsua, tuli eilen katseltua vaaliohjelmaa hiukan liian myöhään... Ja aamulla Aa heräs ennen kuutta, Jii nukkui hiukan pidempään. Eli iso haukotus, kauniita unia! :)

Kevättä ilmassa

Pientä uutta on taas tapahtunut ocd-rintamalla viime kirjoituksen jälkeen. 
Kuten oonkin kertonut, ocd-syistä meillä ei oo käynyt vieraita reiluun pariin vuoteen :( Todella kiusallista ja tylsää. 
No, ollaan puhuttu vanhempieni kanssa, että he tulisivat aluksi ihan vain pikaisesti käväisemään, ja aloitettaisiin siitä. Oon tätä käyntiä saanut lykättyä enemmän tai vähemmän hyvillä syillä jo monta kuukautta. Mutta nyt en enää voinut...
Niinpä siivosin aika paljon. Meillä oli esim. eteisessä tavaroita, mihin "ei saanut koskea". Vein näitä roskiin ja pieneltä osin säilytin ne mitä järkevää oli. Auttoi muuten paljon (eteiseen ja olkkariin tuli tavallaan lisää käyttötilaa)... Ja sitten vanhempani tulivat, enkä pahemmin ahdistunut. Tietenkään en ollut vanhemmistani sinänsä ahdistunut. Mutta ahdisti, että jos koskevat jonnekin mihin en haluaisi ym. Olivat ehkä kymmenisen minuuttia. Lupasivat tulla uudestaan parin viikon päästä, ja silloin ovat ilmeisesti pidempään. Ja sitä seuraavalla kerralla aikovat kuulemma tulla yläkertaankin... Missä on siis meidän makkarit ja pesutilat, eli alueet mitkä erityisesti haluan pitää "puhtaina". 
Mutta siis. Hyvähän idea tämä on, vaikkakin tavallaan aika raskasta. Mutta ehkä tulee taas aika, jolloin meillä voi alkaa käydä vieraita- ainakin valikoituja ;D Mutta vakavasti puhuen, lapset alkaa pikku hiljaa olla sen ikäisiä, että kohta heidän pitää voida alkaa kutsua omia kavereitakin kylään... Joten tämä altistus on pakko vaan tehdä. Ja onneksi vanhempani haluavat auttaa <3

Töissä alkoi viime viikolla ne uudet kuviot. Toisaalta oon ihan innoissani! Toisaalta uutta asiaa on ihan hirveästi, ja hiukan pelottaa, että mitä jossen opikaan kaikkea tarpeellista ja en pärjääkään. Jossen olekaan tarpeeksi hyvä. Vastuu painaa harteita...

Heh, melkoista kaksoiselämää mä vietänkin :D Vastuullinen työntekijä ja ocd-höperö, kaikki yhdessä paketissa :D

No joo, mitäs muuta sitten vielä. Pääsiäisenä käytiin Koon ja mun vanhemmilla. Lapset sai pääsiäismunia, sekä syödä että koristella :) Mukavaa oli. Pystyin olemaan melko rentona jopa Koon vanhempienkin luona, vaikka Koon vanhemmilla ja erityisesti hänen äidillään oli osan aikaa vierailusta "kontaminoitunut" paita yllään. (Toim.huom. ihan tavallinen puhdas T-paita, joka vaan sattui kerran olemaan mukana kun ehkä näin ahdistavan henkilön). Mutta erityisesti tämä yksi paita ennen ahdisti paljon silti. Nyt vaan yritin olla ajattelematta asiaa ja ajatella, että se on varmaankin ollut jo monta kertaa pesussa sen jälkeen. 
Ja edelleen, ettei kuulostaisi liian hyvältä, olin tietty suunnitellut meidän vaatteet sopivasti reissua varten, varmuuden vuoksi...

Sellaista OCD-landiaan tällä kertaa.