Mua jotenkin harmittaa, kun en ole ehtinyt blogiin useammin kirjoitella. Mieli kyllä tekisi, mutta aika on kovin rajallista. Oikeastaan vaan illalla lasten mentyä nukkumaan olisi aikaa. Ja silloin tekee usein itsekin mieli mennä vaan nukkumaan. Tai sitten Jii nukuttaa mut ;) Hänellä usein kestää nukahtaminen aika pitkään, ja toisinaan olen vieressä pötköttelemässä. Sitten Jii haluaa kainaloon. Ja sitten mun pitää esittää nukkuvaa. Noh, tietäähän sen miten siinä sitten usein käy. Mä nukahdan ennen Jiitä :D
Tällä viikolla oli toka "vanhemmat kylään" -altistus. Nyt olivat hieman pidempään kuin ensimmäisellä kerralla, tosin lähinnä pääsivät seisoskelemaan meidän olkkariin... Mutta sain jopa positiivista palautetta ja kannustusta edistyksestä. Sitten äiti kertoi, että aikovat kuulemma tulla kahden viikon välein tästä eteenpäin aina meillä käymään. Toisaalta voi ahdistus. Toisaalta ihan mahtavaa, että he viitsivät tulla käväisemään saamatta siitä itse mitään. Kyllä tää "ei vieraita" -vaihe tätä menoa joskus helpottaa, viimestään jouluun mennessä. Kun mua kerta kahden viikon välein kerran siedätetään :D Jälleen kerran, baby steps, baby steps.
Ai niin, Koo onnistui yllättämään mut. Hän toi kukkia ihan muuten vaan kauppareissulta tullessaan. Ennenvanhaan hän aina joskus tätä teki, muttei tosi pitkään aikaan. Onnistui kyllä ilahduttamaan :) Luulen, että Kookin on iloinen näistä pienistä ocd-edistysaskelista.
Töissä on ihan tosi siistiä. Ja stressaavaa, mutta silleen ihan hyvällä tavalla pääosin. Ja kiirettä. Aikas paljon ylitöitä tullut. Mutta onneksi Koo on pystynyt hoitamaan lasten hoitomatkat tosi isolta osin. Hyvä puolikin turhan tiiviissä työpäivissä on. Oon nimittäin huomannut, että jos mulla on kiire, niin ocd häiritsee hiukan vähemmän. Ei ole jollain tavalla aikaa ajatella turhia, niin sitä tulee tehtyä vain välttämättömät kuviot (on sitä siinäkin riittävästi...)
Kävin muuten Aan kanssa teatterissa katsomassa yhtä lasten näytöstä. Se oli hienosti tehty silleen, että vanhemmatkin viihtyisivät. Oi että miten hienosti Aa taas osasi käyttäytyä. Ja oli ihana seurata miten innoissaan hän oli. Ihan hyvä välillä viettää aikaa lasten kanssa erikseenkin. Jii oli sillä välin mummolassa Koon kanssa.
Huomenna on vappuaatto. Meillä ei ole sen ihmeempiä suunnitelmia, ilmapalloja ja serpentiinejä, simaa ja tippaleipiä. Niin ne ajat muuttuu. Joitain vuosia sitten opiskeluaikana sitä juhlittiin haalarit päällä pitkän kaavan mukaan. Pre-Manta bileet, sitten Mantan lakitus ja jatkobileet. Ja seuraavana aamuna jos huvitti, niin Ullikselle. Oli kyllä kivaa :) Mutta nyt tää rauhallinen vietto kyl kiehtoo huomattavasti enemmän. Ehkä ens vuonna vois kutsua tuttavaperheen meille. Olettaen et tää mun vieraita kylään -projekti onnistuu...
Vappupäivänä kyllä käydään nyt syömässä ravintolassa isolla porukalla, siinä pieni ocd-ahdistus vaara. Mut mennään silti.
Hauskaa vappua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti