Huomasin saman artikkelin Iltalehdestä, mistä Caladhielkin eilen blogissaan (The Ugly Duckling) kirjoitti. Ajattelin kirjoittaa myös muutaman sanan samasta aiheesta.
Kärsitkö pakkoneuroosista? 10 tunnusmerkkiä
On tosi hyvä, että ocd:sta puhutaan, jotta tietoisuus lisääntyy. Onhan tuo lista kyllä aika yksinkertaistettu, mutta antaa silti kuvaa useasta näkökulmasta. Tuntuu nimittäin, että tällä hetkellä yleisesti lähinnä tiedetään "tarkistelijoista" tai "pöpökammoisista", ja ehkä myös "pakkojärjestelijöistä", kiitos David Beckhamin :D Välillä oikein harmittaa kun lukee jotain ocd-juttuja, että ne on joskus niin yksipuolisia. Tulee tarve kertoa että hei, tiesitkö että tuota kontaminaatiopelkoa voi olla myös ilman minkäänasteista lika- tai pöpökammoakin...
Ocd:llä on siis todella monet kasvot. Itselläni on tuosta Iltalehden listasta peseytymistä, varmistuksen etsimistä ja hiukan laskemista. Jonkin verran pakko-ajatuksia, tosin ei seksuaalisia niinkuin tuossa listassa mainittiin. Liiallista tarkistamista meinasi joskus pukata, mutta sain sen loppumaan. Eli tällä hetkellä mulla on tuosta listasta ehkä 4/10. Jollain toisella voi olla eri 4/10. Sama sairaus, mutta kuitenkin ihan eri oirekuva. Ja esim. peseytymisenkin taustasyyt voivat olla todella erilaiset, puhdistumisentunteentarve varmaan kylläkin sama...
Ai niin, ja inhoan tota neuroosi-sanaa. Se kun leimaa mun mielestä koko ihmisen jotenkin neuroottiseksi. Mikä ei välttämättä pidä paikkaansa. En mä mielestäni ole neuroottinen luonne, vaan ihan tasapainoinen. Ja jos läheisiltäni kysyttäisiin, en usko että kukaan kuvailisi neuroottiseksi. Vaikka ihan ocd-keissi oonkin ;D
Sit vielä yleistä höpinää. Oli poikkeuksellisen täynnä ohjelmaa tämä viikko. Paljon työjuttuja, yhdet synttärijuhlat, uintia, terapia, ja opiskeluaikaisten kavereiden kanssa treffit :) Ei näin täysiä viikkoja hirmu montaa jaksais peräkkäin. Mutta toisaalta nautin, koska suurin osa tekemisestä on kuitenkin mieluista, ja ocd jää väkisinkin hiukan jalkoihin. Tänään oli koko meidän poppoolla vähän niinku lepäilypäivä, ja huomaa että ocd yrittää heti ottaa isompaa roolia. Mur, menisit pois.
Jaahas, nyt taidan hiukan katsella vielä telkkaa :) Ihanaa alkavaa viikkoa!
2 kommenttia:
Hei, olen seikkaillut blogissasi viime aikoina usein, koska itsekin sairastan pakko-oireista häiriötä ja kaipaan kovasti ns. kohtalotoveria, tai vertaistukea.
Mulla on historiaa masennuksen/paniikkihäiriön tiimoilta useamman vuoden takaa ja noin vuosi sitten koin jotain sellaista, jonka koen laukaisseen OCD:n täyteen kukoistukseensa. Pientä ja hyvin lievää oireilua on siis ollut havaittavissa jo aiemmin ja koko ikänihän minä olen ollut hyvin herkästi ahdistuvaa sorttia.
Halusin nyt sitten vihdoinkin kommentoida ja kiittää Sinua, että jaksat kirjoittaa blogia. Blogisi kautta löysin myös muita saman sairauden kanssa taistelevia, tai siis heidän blogejaan. Olen myös itse välillä miettinyt, että auttaisiko blogin kirjoittaminen minua, jos sitä pitäisi tavallaan kuin päiväkirjana, mutta en sitten tiedä. On kuitenkin paljon asioita, joita haluan "suodattaa" ja joita en uskalla kertoa edes anonyyminä, lähinnä siis tunteeni kai ovat juuri niitä joita en uskaltaisi paljastaa.
Olin vähällä kirjoittaa sähköpostia Sinulle, koska mieleni tekisi niin paljon kysellä kaikkea! Itseäni mietityttää kaikki; terapia, lääkitys... olen niin alussa tämän asiani kanssa. Tämä on kuitenkin hyvä alku, kun sain viimein kirjoitettua tämän kommentin! Odotan päivityksiäsi! :)
Kiitos tosi paljon kommentistasi, tuli hyvä mieli! :)
Mulle tuli viime keväänä jotenkin tosi iso tarve saada vertaistukea. Löysin muutaman bloginkin, mutta osaa päivitettiin tosi harvakseltaan. Sitten päätin alkaa itse kirjoittaa. Toivoin saavani paljon kaipaamaani vertaistukea, ja olen sitä saanutkin :) Toisaalta toivoin myös, että joku saisi sitä omista sepostuksistani, ja ilmeisesti näin on siis myös käynyt :) Olen myös huomannut, että kun lukee muiden blogeja ja itsekin kirjoittaa, tulee samalla funtsittua näitä jutttuja eri kanteilta, ja välillä saa oivalluksiakin.
Kirjoittamisen aloittaminen kyllä hiukan mietitytti, kun en osaa kirjoittaa hassunhauskasti enkä toisaalta kovin analyyttisestikään..
Jos päätät alkaa kirjoittaa blogia, vinkkaa mulle :) Ja itsehän voi kirjoittaa sen verran kuin haluaa, sitä ei mun mielestä tarvi murehtia, ettei uskalla jotain kertoa. Kyllä mulla on anonyyminäkin tietty suodatus päällä, en oo halunnut mm. mun ahdistuskohteita kertoa...
Ja tietty voit meilata :) Tsemppiä!
Lähetä kommentti